Zürich

Ihan totta, olen täällä. (Ja oon muuten aika ylpeä itestä, että lähin! Niin kauan tätä oon suunnitellu.)

Ei oo yhtään tuntunut siltä, että oon jonnekkin kauemmas lähdössä. 

Matkalaukutki pakkasin edellisenä päivänä, ku en aiemmin tajunnu että oon mihinkään lähössä.

Niin. Onnentoivotusten, läksiäislahjojen ja jäähyväishalausten myötä oli hyvä lähteä matkaan 

ja kohti tuntematonta. Lauantaina lensin Oulusta Kööpenhaminaan, jossa odottelin reilut viisi
tuntia seuraavaa lentoa. Kööpenhaminan kenttä oli valtava! Ehdin monta kertaa kävellä sen
päästä päähän, seikkailla kaupoissa, levätä ja tilata evästä (maksoin 50 euron setelillä, ja vaihtorahat
sai vain Tanskan kruunuissa, joten lopuilla oli pakko ostaa jotain.. Eli ostin hyvällä omalla
tunnolla itselle kaulakorun ja lapaset.. :p ) Ja ongelmitta löysin oikealle portille ja Zürichin lennolle.

Zürichin kentällä oli uuden perheeni äiti minua vastassa. Oli jo myöhä kun tulimme kotiin, ja lapset 

olivat nukkumassa.

Tänään sain tutustua lapsiin. He olivat innoissaan uudesta aupairista ja ottivat minut tosi hyvin

vastaan! Ihania lapsia. Viihdyn täällä aivan varmasti, koko perhe on tosi ihana. Aamupäivällä 

lähdettiin äidin ja lasten kanssa vuorille, näkymät oli aivan mahtavat! Vuoret, sveitsiläiset talot, 

lehmät rinnelaitumilla, kaikki oli just semmosia minkälaisiksi ne oon kuvitellukki. Mentiin 

kolmella eri hissillä (koppihissi + 2 x tuolihissi) aivan vuoren päälle, jossa käytiin 

maisemaravintolassa syömässä ja kävelyllä. Uskokaa pois, oli hyvät maisemat.

Auf wiedersehen, Finnland!

Kööpenhaminan lentokentällä riitti kateltavaa.

Heti kavereita.

Kyllä sitä ihan maisemaravintolaksi voi sanoa..

Huomaa lämmin sää ja AVOAUTO.

Sveitsinterveisin, Milla.