keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Fiji, Nemoa etsimässä

17.11.2015 Fidzi, Yasawa-saaret

Meillä oli tarkoituksena ottaa tämä viikko rennosti riippumatossa loikoillen ja aika ahkerasti ollaan sitä toteutettu kirjojen ja värityskirjan kera. Ollaan herätty vapaaehtoisesti kuudelta katsomaan upeaa auringonnousua ja syöty kolmen ruokalajin illallista rannalla auringon laskiessa. Ollaan oltu Nemoa etsimässä Isossa Akvaariossa (siis snorklailtu meressä) upeiden värikkäiden kalojen keskellä ja tutustuttu korallien maailmaan. Aika mukavaa elämää täällä.



Tahtoisin tallentaa tämän hetken
Ottaa meren petroolinsinisen purkkiin
Viedä hiekanjyvät varpaissani kotiin
Ja pari auringonsädettä

Tuntea uudelleen merituulen tuoksun
Ja antaa riippumaton keinuttaa itseni uneen

Tahtoisin jäädä tähän
haavemaailmaan
jossa menneellä ja tulevalla ei ole sijaa

Vain tämä hetki ja koko maailma
Ja onnesta nauravat silmät

.milla








ai miten näillä ajetaan? 
emmää tiiä, varmaan niin et suu on veen alla et voi hengittää ton putken kautta
 (osattiin me oikeesti snorklata ja nähtiin kalojaki)






19.11 Fidzi, Yasawa-saaret

Viimeinen aamu paratiisissa. Viimeiset uinnit Tyynessä meressä, viimeiset hetket rannalla Fijin polttavan auringon alla. Kohta syödään lounasta ja siirrytään laivalla Nadiin ja lentokentälle. Illalla lennetään Los Angelesiin ja syödään uudestaan lounasta samaan aikaan saman päivän aikana. Se tuntuu aika hassulta, että lähdetään täältä paikallista aikaa illalla ja ollaan Amerikassa samana päivänä puolen päivän aikaan, eli käytännössä lennetään ajassa taaksepäin. (Nadi 19.11.2015 klo 21.40 - Los Angeles 19.11.2015 klo 11.30)




Fijillä oltiin Yasawan kolmella saarella, MantaRayssa, Barefootissa ja Safe Landingissa. Näistä kolmesta Barefoot oli ehdottomasti paras. Jos menet Fijille, suosittelen lämpimästi Barefoot resorttia. Upea hiekkaranta (jaetulla ykkössijalla Mauritiuksen unelmarannan kanssa), mahtava henkilökunta ja hyvä ruoka. Ihailen tapaa, jolla Fidziläiset saavat asiakkaan tuntemaan itsensä ainutlaatuiseksi ja tärkeäksi. Aina veneen saapuessa rantaan oli koko henkilökunta vastassa laulamassa tervetulolaulua sydämensä pohjasta ja lähtiessä jäähyväislaulua.

thanks and see ya, we had great time in Fiji! 



sunnuntai 20. joulukuuta 2015

älä herätä mua unesta (Fiji)

16.11.2015 Fiji, Yasawa-saaret

Istun nuotiolla merenrannalla ja katselen tähtitaivasta. Kuulen kuinka aallot lyövät kevyesti kallioon ja tunnen tuulenvireen ihollani. Vaistoan onnelliset ihmiset ympärilläni ja hymyilen.








Tämä kaikki menee ihan yli ymmärryksen, älkää herättäkö minua tästä unesta. Tahdon jäädä tähän hetkeen. Tähän hetkeen, jolloin uskon että kaikki unelmat voivat toteutua. Tähdenlennon mukana postitin toiveeni ja hiljaisen kiitoksen.

torstai 3. joulukuuta 2015

voin palata kotiin

Kymmenen viikkoa sitte lähin toteuttamaan unelmaani maailmanympärimatkasta. Ja nyt oon tässä, valmiina palaamaan kotiin. Ikionnellisena, monta upeaa kokemusta ja kohtaamista rikkaampana, tili tyhjänä ja mieli täynnä rakkaita muistoja. Oon saanu tältä reissulta enemmän ku olin ikinä uskaltanu toivoa. Oon eläny mun unelmaa.

Aika on menny ihan mielettömän nopeaa. Ja koko reissun ajan viimeisiin viikkoihin asti musta on tuntunu, etten tiiä haluanko palata takas ja ajatus kotiinpaluusta on ahdistanut. Mutta nyt oon valmis palaamaan kotiin (ainakin hetkeksi), koska oon saanu tältä reissulta kaiken ja paljon enemmän. Oon nähny ja kokenu niin paljon lyhyessä ajassa, ettei mun aivot enää pysy mukana. Parempi varmaan hetkeksi pysähtyä käsittelemään näitä, tyhjentää kamerasta muisti, ladata akut ja kerätä matkabudjettia seuraavaan reissuun.

Ps. Mua jännittää kotiinpaluu paljo enemmän ku reissuun lähtö.

Oon kuullu että Miami on shoppailuparatiisi..

tiistai 1. joulukuuta 2015

onnellisuus näkyy vyötäröllä (Fiji)

16.11.2015 Fidzi, Yasawa-saaret

Makaan kuumalla hiekalla, keskipäivän aurinko paahtaa suoraan yläpuolelta. Jokainen sentti ihosta huutaa kuumuudesta ja en näe mitään, koska hiki valuu silmille. Pulahdan viilentymään kirkkaaseen meriveteen ja huokaisen. Ja jokainen sentti ihostani huokaisee myös. Mistä tulikin mieleeni, taidan lisätä suojakerrointa ja kietaista huivin päähäni.

Ranta on ihana, pehmeää valkeaa hiekkaa. Ja meri. Miten se voi olla niin eri värinen joka hetki. Ja miten vesi voi olla niin kirkasta! Täydellinen pehmeän turkoosi väri rannalla ja kauempana tummempaa, sinivihreän eri sävyjä. En voi lakata ihmettelemästä sitä.







Vaihdettiin saarta, siirryttiin MantaRaylta Barefootiin pienellä veneellä. Rannalla meidät toivotettiin tervetulleeksi koko henkilökunnan voimin laulun ja kitaran säestämänä. Nukutaan täällä pienessä majassa ranskalaisen nuoren miehen ja itävaltalaisen iäkkään rouvan kanssa. Ja tästä vanhasta rouvasta tuli meijän uus idoli. Katottiin rannalta, kun mummu asteli veneeseen sukelluskamppeet mukana. Minäki haluan olla vanhana tuollainen, eläkepäivinä lähteä toiselle puolen maailmaa sukeltelemaan!





Ps. Oon hankkinu vähän (aika paljon) pyöreyttä tällä reissulla. Oon kyllä tiedostanu sen, mutta tänään kuvia katellessa sen vasta kunnolla tajusin, kun näytin yhessä kuvassa ihan oottavalta äitiltä. En kuitenkaan kauaa jaksanu ressata asiasta, varsinkaan kun ohimenevä nuorimies huikkas perään, että näytät hyvältä. Sanoin kiitos ja hymyilin. Ja tavallaan uskoin sitä, koska mun mielestä ulkonäköön vaikuttaa aika paljo se, miltä tuntuu sisältä. Mitä haittaa pieni ylimääräinen pehmeys jos naamalla on onnellinen hymy? Sitäpaitsi jokainen näistä kiloista on tulos nautiskelusta ;) ehdin kyllä palata normaaliin ruokavalioon ja tiputtaa lomakilot kotiin palattua (toisin sanoen joulun jälkeen..). Joten en aio potea niistä syyllisyyttä vaan nautin elämästä.


Aamujumpat auringon kans





Nousin kanssa auringon 
merenrantaa kulkemaan
Ääretöntä katselin
jotain melkein aavistin



sunnuntai 29. marraskuuta 2015

ihan pihalla vol 468

28.11.2015 Kissimmee, Orlando
(puhelinpäivitys)

Ai miten niin ollaan oltu hukassa tällä reissulla. Ollaan varmaan puolet reissusta oltu sillai että missähän me ollaan ja mihinkähän ollaan menossa ja missä meijän PITÄIS olla nyt. Tänään Miamin satamassa mietittiin, että jossain Orlandossa on meijän hotelli eikä hajuakaan miten sinne pääsee. Nettiä ei ollu eikä karttasovellus toiminu, mutta oli hatara muistikuva että jostain menee bussi jonnekin päin Orlandoa. Huonolla englannilla saatiin tilattua taksi bussiasemalle, ja siitä eteenpäin tultiin viidellä eri bussilla ja joka pysäkillä oltiin yhtä paljon pihalla määränpäästä. Ja viimeseltä pysäkiltä käveltiin väärään suuntaan ja tehtiin iltalenkki samalla, mutta jotenki ihmeesti löydettiin perille hotelliin. DisneyWorld kutsuu!

Jos jotaki ollaan opittu tällä reissulla nii ainaki se että asioista kannattaa ottaa selvää etukäteen, varsinkin reiteistä ja siirtymisistä. Ja mitään ei kannata olettaa, se on opittu moneen kertaan kantapään kautta. Nettiä (mapsia) kannattaa käyttää hyödyksi sillon ku se on käytettävissä. Meijän reissun paras kaveri on ollu puhelimen Maps - sovellus, ilman sitä oltais varmaan vieläki Bangkokin lentokentällä.

Ps. Bloggerissa odottaa luonnoksissa kasa postauksia Fijiltä ja Karibialta, päivittelen ne tänne kun saan tablettiin netin ja kuvat ladattua.

Tässä on syy miks meistä ei oo kovin paljo yhteiskuvia tältä reissulta

perjantai 20. marraskuuta 2015

Bula Vinaka, welcome to Fidzi


13.11.2015

Unelmaloma paratiisisaarella alkoi lupaavasti, lentokentän pankkiautomaatti söi mun luottokortin.

Ja me ollaan taas varattu jotain muuta kuin kuviteltiin. Me ei nimittäin kuviteltu että majoitutaan 32 ihmisen kanssa samaan huoneeseen. Heihei yksityisyys! Ollaan ehkä vähä mukavuudenhaluisia (lue epäsosiaalisia) ja tykätään majoittua omassa huoneessa aina jos se on mahdollista eli silloin kun siitä ei tarvitse maksaa kovin paljon enemmän. Ei tarvi miettiä missä vaihtaa vaatteet tai että joku pahastuu jos rinkka on levällään. No nyt vähän tarttee, huone on jaettu kerrossängyillä neljän hengen "soluihin" ja minä nukun yhdessä kolmen muun jätkän kans. Kapeassa yläsängyssä, ilman laitoja. Ja täällä ei saa kahvia ku aamupalalla.



(pari tuntia myöhemmin, kun ei oltu enää nälkäisiä, väsyneitä ja kiukkuisia)

Sain monen mutkan, säätämisen ja parin tunnin yöunien jälkeen pankkikorttini takaisin. Ja paratiisisaari on silti paratiisisaari, olkoon nukkumapaikka mikä hyvänsä. Meri on silti turkoosi, riippumatto palmun alla ja aurinko. Ja lämmin. Ei, vaan kuuma. Sopivan kuuma, kevyt tuulenvire keinuttaa riippumattoa.. Tämän viikon extremeä on varoa ettei kookospähkinä putoa päähän. Nimittäin luin juuri, että kookospähkinä tappaa enemmän ihmisiä kuin hait. Voin siis huoletta uiskennella meressä, mutta tiedostan riskin kookospähkinöistä.

Nautin tästä hetkestä, tässä palmun alla, riippumatossa. (kahvia tekis mieli)













Ps. Paikannan itseni siis Fidzin Yasawa saarille, MantaRay resorttiin. Nukkumajärjestelyihin yllättävästi sopeutui hyvin, henkilökunta täällä on ihana ja ruoka hyvää. Törmättiin myös pariin suomalaiseen, mikä tuntui vähän hullulta sillä Fidzi ei taida olla sijaintinsa takia suomalaisten vakiokohde ja sitäpaitsi näitä lomasaaria on täällä kymmeniä (terkkuja Vesalle sinne Hawajille tai Perun vuoristoon, missä nyt ootkaan jos satut lukemaan näitä)

thank you, New Zealand

Oi keväinen Wanaka, toit Sveitsin muistot mieleen.

10.11.2015

Kun tulen Uuteen Seelantiin uudelleen, taidan sittenkin vuokrata oman auton. Strayn bussipassi ei ollut ihan meitä varten. Se kyllä toimi muuten ihan hyvin, mutta sen verran opin itestäni etten ole kovin ryhmäytyvää tyyppiä, varsinkaan jos minulla ja ryhmällä ei ole yhteistä kieltä. Tutustun yleensä aika helposti ja mielelläni uusiin ihmisiin, mutta en bussilastilliseen kerralla. Ja välillä tuntui, että olisi kiva itse päättää miten kauan pysähdytään mihinkin tauolle matkan varrella.

Pohjois-saarella tosin oli ihan kiva, että meillä oli yksityinen bussi ja kuski. Varsinkin kun kuski oli hauska (ja hyvännäköinen) eteläamerikkalainen.. Tai se väitti kyllä olevansa Uudesta Seelannista, mutta näytti ihan eteläamerikkalaiselta merikarhulta.

Tällä matkalla olen oppinut aika paljon joustavuutta. Sitä, ettei hermostu vaikka asiat ei mee lähellekkää niinku olis pitäny. Sitä vaan tyynesti hymyilee ja sanoo "no problem" (vaikka myönnän että joskus kyllä on tehny mieli huutaa että "kyllä se mitään!!" ) kun aikataulut pettää ja saat jotain ihan muuta kuin mitä olet tilannut. Yleensä sitä kohauttaa olkiaan ja ajattelee että no ei voi mitään, tilanteissa joissa Suomessa olisin repinyt hiukset päästäni tai pakannut laukkuni ja lähtenyt kotiin.






aamupalapiknikillä



Hoxhox

√ jos kuvittelet osaavasi ihan vähän englantia kun tulet Uuteen Seelantiin, et kuvittele kauan. Kiiwien aksentti on aika kaukana "normienglannista"

√ jos et ole ryhmätyyppiä, älä suunnittele matkustavasi saman bussiryhmän mukana muutamaa viikkoa

√ matkalle lähtiessä varaudu myös kylmempiin olosuhteisiin, saatat tarvita useammat kuin kahdet pitkät housut mukaan (tai toiset mukavat housut, ei valkoisia farkkuja)

√ jos et osaa englantia, voit tilata ravintolassa hampurilaisen sijasta mustikkaa (en ymmärrä vieläkään tätä väärinkäsitystä, minä halusin burgerin)

√ se, mitä kuvittelet olevasi kotona, ei pidä paikkaansa toisella puolen maapalloa - voit löytää itsestäsi yllättäviä piirteitä

√ aina selviää jotenkin. Siitäkin, että jää bussista keskelle isoa kaupunkia eikä hajuakaan miten pääsee 15 kilometrin päähän hotellille paikallisbusseja käyttämällä, ja puhelimesta on akku loppu.

Nää pikkuhylkeet vei meijän sydämet
Vauvahylkeiden leikkipaikka

Blue pools 




Kiitos Uusi-Seelanti. Me tapaamme vielä.