Löydätkö miljoonan kynttilän joukosta sen jonka sytytin sulle

Minä täällä, 

jouluvalmistelujen keskellä

mietin, minne elämän kartta kuljettaa

ja elän tätä hetkeä

Niin kaukana moni rakas

Silmäni kaipauksesta kyyneleiset.

Ja silti olen onnellinen,

näistä kaikista hetkistä.

Niin, täällä valmistellaan joulua. Kotoisasti, mutta silti eri tavalla kuin kotona. Kuusi on koristeltu, 
lahjat paketoitu ja valmisteltu huomista jouluateriaa. Me otetaan varaslähtö jouluun, ja vietetään 
suomalainen jouluaatto jo huomenna, koska sunnuntai-aamuna lähdemme aikaisin ajamaan saksaan
 sukulaisten luo jouluksi.

Minulla on ristiriitaiset tunteet. On ihanaa olla täällä ja viettää joulu uuden perheen kanssa, josta on 
tullut näiden kahden kuukauden aikana hyvin rakas. Tiedän että tästä tulee ikimuistoinen joululoma. 
Toisaalta mieli on haikea ja välillä itkettää, kun kaipaus kasvaa liian suureksi. Ikävöin omaa perhettä, 
omia vanhoja jouluvalmistelu-perinteitä kotona (joulusiivoukset, leipomiset, joululaulut, väsymykset,
 kahvitauot, ja lopulta ihana joulufiilis, kun kaikki on valmista). Ikävöin ystäviä. Ikävöin kummipoikaa, 
nyt en pääse käymään joulupäivinä kahvilla, niinkuin aina ennen. Ikävöin monia tärkeitä ihmisiä. Ja 
kyyneleet silmissä, kuitenkin sen kaipauksen keskellä tunnen, että olen onnellinen tästä hetkestä ja 
kiitollinen mahdollisuudesta nähdä erilainen joulu. Joulu on kuitenkin joulu, täälläkin. Ja kaikkien 
näiden sekavien ajatusten keskellä joudun muistuttamaan itseäni joulun tärkeimmästä, seimen lapsesta.

Selailin vanhoja valokuvia. Löysin kuvia pienestä tonttutytöstä, joka on minulle niin rakas. 

"Hehkuuko poskesi kaukana siellä

tunnetko kuinka mä kaipaankaan sua

Löydätkö miljoonan kynttilän joukosta

sen jonka sytytin sulle "