Ajatuksia

Ikävä hiipii sydämeen, enkä jaksa ajatella huomista - niitä on liian monta. Liian monta, ja kuitenkaan en pysy ajassa mukana kun se kulkee niin lujaa. Tänään tuntuu siltä, että haluan kotiin. Haluan nähdä siskoni, ystäväni, perheeni. Haluan nähdä jäätyneet pellot, pakkasesta punertavan taivaan ja aamun hiljaisuuden. Haluan nähdä sen hälinän, mikä syntyy kun monta rakasta ihmistä elää saman katon alla. Haluan kuulla veljieni kinastelua, 5-vuotiaan mielikuvitusta ja 3-vuotiaan elämänviisautta. Haluan nauraa pikkuveljen jäkistukalle. Haluan pitää kaksosia sylissä, ja ihmetellä miten nopeasti lapset kasvaa. Haluan keittää kahvia, kaivaa pakkasesta jotain hyvää ja istua iskän kanssa kahvilla. Haluan varastaa hetken äitini päivästä - niskat on taas jumissa ja samalla voi parantaa maailmaa.

Haluan ajaa autolla sokkarin parkkiin jututtamaan kavereita ja miettiä, mistä sais iltakahvia. Ajaa välillä muutaman kyläpiliksen ja päätyä lopulta marin luukulle ostamaan evästä, kun ootellessa tulee nälkä. Ja tyttöjen kans on niin kiva käyä joskus syömässä. (Oikiasti mulla on ikävä sokkarin parkkiin, vaikka se oli niin kuiva!)

Haluan mennä metsään Millin ja J:n kans - en muista yhtäkään huonoa lenkkikertaa! Ja sen jälkeen kämpille syömään tortillaa ja jäätelöä. Tai vähintäänki juoda mustaa kahvia.

Haluan mennä töihin. Nauraa työkavereiden kanssa. Nähdä asukkaat ja niiden päivittäiset rutiinit. Kiireen keskellä jaksaa keksiä jotain virikettä heille tai paistaa vaikka iltapalaksi lättyjä. Ja haluan päiväunille pitkän aamuvuoron jälkeen.

Haluan reissuun siskojen kanssa - niitä kahta hassua on niin ikävä!

Haluan katsomaan kummipoikaa ja kakkoskotia, pyörähtää vaikka lenkin varrella. Ja sieltä jatkaa muutama kilometri matkaa toiseen tärkeään perheeseen päiväkahville. Ja tullessa saunomaan serkkuni kanssa.

Haluan mummolaan. Ja Haapaveelle. Ja Kokkolaan. Tärkeitä ihmisiä sielläkin.

Haluan Suomeen, suunnittelemaan seuraavaa matkaa. Ja ihmetellä, miten sielä on niin tuttua, vaikka kaikki niin muuttunu.

- Siltä minusta nyt tuntuu. Mutta oikeasti en ole vielä valmis lähtemään täältä, viihdyn täällä. Host-perheeni on ihana. Ja aika menee nopeaa. Mutta saa sitä silti ikävöidä ja vaikka ihan vähä itkeä, niin ettei kukaan nää.

Oho. Kirjotin paljon. Ei haittaa vaikket jaksanu lukea. Halusin vaan sanoa: Ikävä vähäsen, en oo unohtanu teitä.

" Iloitse tässä ja nyt, elät hetkiä joita myöhemmin kutsut vanhoiksi hyviksi ajoiksi "