muutos matkasuunnitelmiin

Tänään tehtiin yks matkan vaikeimmista päätöksistä. Siltä se ainakin tuntui. Meillä oli varattuna huomisaamulle lennot täältä Kuala Lumpurista Sandakaan, Sabahin osavaltioon. Tarkoitus oli mennä sinne viikoksi, katsomaan orankeja ja seikkailemaan maailman vanhimmissa sademetsissä. Oltiin oltu ihan innoissaan tästä reissusta, kunnes hoksattiin ulkoministeriön matkailutiedote Malesiasta:

Malesia: Vältä tarpeetonta matkustamista Sabahin itärannikolle ja saarille kidnappausriskin vuoksi. 

Etelä-Filippiinien levoton turvatilanne heijastuu Sabahin osavaltion itärannikolle, joka on Malesian armeijan ja poliisin erityistä valvonta-aluetta. Valvonnasta huolimatta alueella on tapahtunut viimeisten kuukausien aikana useampia kidnappauksia. Vältä tarpeetonta matkustamista Sabahin itärannikolle ja Sabahin itärannikon saarille kidnappausriskin vuoksi.

Sabahin ja Sarawakin osavaltiot Borneon saarella ovat malaria-aluetta. 

Suomen suurlähetystö
Kuala Lumpur

(päivitetty 29.9.2015, voimassa kunnes toisin ilmoitetaan)

Hmm. Vältä tarpeetonta matkustamista. Eihän orankien näkeminen ja viidakkoseikkailu ole tarpeetonta. Vai onko?

Ollaan ehditty muuttaa mieltä ainakin sata kertaa. Joku järkevä ääni koittaa pienesti sanoa, että älkää ottako riskiä. Silti välillä tuntuu että kyllä me sieltä selvitään, kerran lennotki on jo varattu. Tämän päivän energia meni täysin tämän päätöksen tekemiseen. Mentiin muka shoppailemaan että saadaan ajatukset vähäksi aikaa muualle kun päätöstä ei tuntunut syntyvän, mutta loppujen lopuksi päivä tais mennä siihen että ajeltiin liukuportaita ylös-alas ja eksyttiin aika monesti jättimäisessä ostoskeskuksessa. Mitään ei ostettu mutta syötiin kyllä hyvin ja käveltiin jalat kipeäksi. Eikä sekään auttanut päätöksentekoa.

Lopullisen päätöksen teki thl:n malaria-kartta. Sabahin osavaltio on malaria aluetta, eikä meillä ole estolääkitystä siihen. Malarian tartuntavaara on siis suhteellisen korkea. Malaria on hengenvaarallinen kuumeinfektio joka tarttuu hyttysten välityksellä. Halutaanko me riskeerata 150 euron lentolippujen ja orankien takia koko loppureissu, jota on kuitenkin vielä 2 kuukautta jäljellä? Ei haluta, vaikka mieli tekis.

Ilman malarian riskiä oltais varmaan lähdetty. Toisaalta en tiedä, olisinko antanut itelle anteeksi jos oltais otettu tietoinen riski ja siellä olis oikeasti sattunut jotain. Loppujen lopuksi vaakalaudalla painoi oma terveys, turvallisuus ja loppumatka. Pahimmillaan oma henki. Onko ne vaan 150 euron arvoisia?  Joten päätettiin, että vaikka tuntuu luovuttajalta, ei oteta tietoista riskiä. Eiköhän tällä matkalla niitä riskejä ja jännitystä ole omasta takaa.

Ehkä ne meidän disneyrahat oli tarkoitettu tähän takaiskuun. Onneksi ollaan tällä reissulla asenteella, että asiat ei varmasti mee kokoajan suunnitelmien mukaan. Joten nyt joustetaan ja keksitään jotain muuta orankien tilalle ja jatketaan hyvillä mielin reissua.

Lohdutukseksi saatiin niin upea sviitti pilkkahintaan KL:n keskustasta aivan mielettömän hienolla kaupunkinäkymällä 26. kerroksesta, että ei tässä paljon ehdi harmittelemaan. Ei tiedetä missä ollaan huomenna tai ensiviikolla, mutta sekään ei oikeastaan haittaa. Ehkä mennään Singaporen kautta takaisin Thaimaaseen, josta jatketaan reissua Uuteen Seelantiin.

Ainiin, mitä opimme tästä? No ainakin sen, että lue tarkkaan ulkoministeriön matkustustiedote kohdemaasta! 

maisemaillallinen kämpän lattialla (purkkinuudelia)

Ps. Ensimmäinen vinkki Kuala Lumpuriin: älä ota lentokenttätaksia. Tai jos otat, vaadi nuori (tai ainakin normaalin oloinen) kuski ja uudempi auto. Meidän kaupunkiloma alkoi loistavasti ensin kolme tuntia myöhässä olevalla lennolla ja taksimatka oli katastrofi. Ajateltiin pelata varman päälle ja ottaa lentokenttätaksi, sillä varmaan pääsee helpoiten ja varmimmin perille. Väärin! Kuskiksi saatiin reppana dementoitunu ukko joka näytti siltä että se on karannu jostain hoitokodista. Ei puhunut englantia eikä tuntunut muutenkaan olevan tällä planeetalla saati kartalla. Auto oli yhtä vanha kuin mies, peräkontti nippusiteillä kiinni ja sisään satoi vettä. Tunnin matka kesti kolme tuntia ja sisälsi aika monta läheltä piti -tilannetta. Mikään kaahari meidän kuski ei kuitenkaan ollut, ajoi neljääkymppiä hätävilkut päällä keskellä moottoritietä. Kyllä meinas kärsivällisyys loppua, kun keskustassa kierrettiin samaa korttelia neljännen kerran eikä oltu lähelläkään määränpäätä. Ihmeen kaupalla päästiin kuitenki perille, ja en oo monesti nähny niin aidosti onnellista hymyä ku sillä raukalla ku sai tehtävänsä hoidettua.

Jos joku kuvitteli tämän matkan olevan vain riippumatossa loikoilua, terveiset täältä! Ei aina niin helppoa, mutta ehdottomasti kaiken säätämisen arvoista. Ja paljon hauskempaa kuin se riippumatossa loikoilu (vaikka se on tietty olennainen osa matkaa). 

Koh Jum -

Ollaan jumissa (kirjaimellisesti) minisaarella Koh Jum, keskellä ei mitään. Ajateltiin hemmotella itseämme ja otettiin luksusresortista mökki, eikä hoksattu että resort on erittäin huonokuntoisen tien päässä saaren toisella laidalla, eli täällä ollaan kaukana muusta maailmasta. Mutta ei se haittaa! Koska mökin terassilla on mukavat aurinkotuolit ja merinäköala, niin kyllä tässä päivän köllöttelee.

Oltiin tosi fiksuja, kun varattiin majoitus ennenkuin oltiin selvitetty miten päästään koko saarelle. Ja eihän me ilman säätämistä selvitty tästäkään matkasta. Kuviteltiin että hypätään vaan Ko Lantalta Krabille menevään veneseen joka pysähtyy Jumilla, mutta niitähän ei kuljekaan sesonkikauden ulkopuolella. Jouduttiin tilaamaan yksityinen taksi kahden ja puolen tunnin matkan päähän satamaan, josta miniveneitä kulkee Jumille. Reppureissaajan omaatuntoa (ja matkabudjettia) söi aikalailla tuo oma ilmastoitu minibussi, vaikka mikäs sielä oli istuskellessa. Hotellilta satamaan muutaman tunnin matka minibussilla maksoi 50€ yhteensä, eli 25€ per nokka. Suomalaisittain halpaa mutta reppureissaajan budjetille kallista, varsinkin kun oli just puolet päiväbudjetista laittanu luksusmajoitukseen :D

Reppureissaajan luksusta, oma ilmastoitu minibussi

Venematka satamasta tänne maksoi vain pari euroa (vähän soutuvenettä isommalla paatilla). Ei oltu ehditty ilmoittaa resorttiin tulosta, joten oltiin satamassa hieman hukassa minne ollaan menossa. Onneksi mukava paikallinen nuorimies soitti ystävällisesti meidän majapaikkaan että tulevat noutamaan meidät satamasta.

Ollaan täälläkin melkein ainoat asiakkaat, joten palvelu on loistavaa. Meidät toivotettiin sydämellisesti tervetulleiksi ja ohjattiin mukavaan omalla terassilla varustettuun mökkiin. Joka ei tasostaan huolimatta illalla ollutkaan niin mukava, kun tajusimme mitä kaikkia öttiäisiä täällä yöllä liikkuu ja miten harvat seinät meidän mökissä on. Vedettiin hyttysverkko tiukasti sängyn ympärille ja nukuttiin hyttysmyrkkypullo tyynyn alla. Näin unta metrinmittaisista varaaneista.  Kaiken lisäksi tällä saarella ei taideta tuntea sanaa ilmastointi, joten yö oli aika nihkeä. Kaikista rasahduksista huolimatta mikään ei kuitenkaan syönyt meitä eikä tyynyn alta löytynyt aamulla liskoa tai sen kummempaa.

Lisäys 23.10 paikallista aikaa: tyynyn alta ei löytynyt liskoa mutta juomalasista löytyi. Ja täälä vilisee torakoita. Ja vilkkuvia valoötököitä. Onneksi on hyttysverkko. Taitaa tulla pitkä yö..

Pieni mies joka ei ollut sekuntiakaan hiljaa, halusi välttämättä kantaa meidän molempien rinkat

Rannalle ei tehnyt mieli mennä makoilemaan, nimittäin se viisi rapuja. Niitä oli kokonainen armeija. Ei, vaan kymmeniä armeijoita! Ollaan oikein kiitollisia aurinkotuoleista parvekkeella.

Löydä kuvasta kymmenen rapua

Kotilo,  jolla oli pitkät jalat. Enää en ota käteeni jokaista kaunista asiaa jonka näen rannalla, ne voivat olla eläviä!

Jos tulen uudelleen Jumille, jään saaren toiselle puolen ja tutustun enemmän paikalliseen elämään. Tämä oli kuitenkin mukava pikavisiitti. Huomenna veneillään takaisin Krabille ja keskiviikkona lennetään Kuala Lumpuriin. Mukava palata vaihteeksi kaupunkiin sivistyksen pariin näiden saariseikkailujen jälkeen. Reissufiilikset edelleen hyvät. 

Ps. Tähän lämpöön ja vähiin vaatteisiin voisi tottua. Älkää paleltuko siellä kaukana. 

Ko Lantalla tapasin Herra Tossavaisen. Varsinainen riiviö, ylisuloinen sellainen. Hieman säälitti ettei se ei ollut vapaana, mutta ihan tyytyväiseltä vaikutti elämäänsä. Olisin voinut ottaa mukaani.

saarihyppelyä ja salainen autioranta

Eilen vietin yhden elämäni hienoimmista päivistä.

Varasimme retken pitkähäntäveneellä saarikierrokselle, tarkoituksena tutustua muutamaan minisaareen Andamaanianmerellä. Meidän seuraksi lähti muutama pariskunta. Emme oikein tarkalleen tienneet minne olimme menossa ja se toi kyllä kieltämättä matkaan oman kutkuttavan jännityksen.

Ensimmäisen kalliosaaren laitaan vene pysähtyi, kuski kaivoi snorkkelit esiin ja käski hypätä mereen. Minä tottelin ja meinasin hukkua kun en osannut käyttää niitä. Hetken pärskittyä merivettä ja rauhoituttua kokeilin uudelleen, ja aika hienoltahan siellä näytti. Ihmeellisiä akvaariokaloja ja koralleja.

Sieltä jatkettiin matkaa toisen saaren luo, mutta vieläkään ei päästy rannalle. Vene keikkui isojen aaltojen keskellä ja meidän käskettiin laittaa pelastusliivit päälle. Paikallinen opas hyppäsi edeltä aaltoihin ja käski seurata. Jos oltais tiedetty mihin ollaan menossa, ois varmaan pitkähäntäveneeseen jäänyt keikkumaan pari tyttöä. Onneksi ei tiedetty! Jättimäisten aaltojen lomassa taisteltiin kallion reunassa olevaa luolan suuaukkoa kohti. Uitiin niin syvälle luolaan, että siellä näkyi ainoastaan oppaan päässä olevasta otsalampusta valo. Tätä pimeänpelkuria pikkuisen pelotti uida pilkkopimeässä luolassa.. Oli aika yllätys, kun luolan toisesta päästä merivesi alkoi heijastaa auringonvaloa luolaan. Oltiin saavuttu keskelle saarta, salaiselle autiorannalle! Olin ihan myyty. Pehmeän valkoista hiekkaa ja turkoosin värinen kirkas meri. Sademetsä tuoksui ja minikokoisia lintuja lenteli yläpuolella. Suupielet korvissa kelluin lämpöisessä vedessä ja tunsin olevani jossain toisessa maailmassa. Saari oli kuulema ollut merirosvojen aarteiden kätköpaikkana. Hyvähän sinne on aarteita piilotella, varsinkin kun nousuveden aikaan sinne ei edes pääse, koska luola täyttyy vedestä. Pystyin melkein kuvittelemaan merirosvot sinne aarteineen, kuin olisin pudonnut jonnekin sadun keskelle. Niin epätodellista. Tosin hetken päästä sen tunteen rikkoi mekkaloiva japanilaisturistiryhmä ja palasin pettyneenä todellisuuteen, saari ei olekaan vain meidän salaisuus. Ja minäkin olen vain matkailija. Aion kuitenkin säilyttää mielikuvissa sen täydellisenä, salaisena autiorantana josta vain merirosvot tietävät. Kuvia sieltä ei luonnollisesti ole, koska menimme sinne uimalla.

Selvittyämme takaisin veneeseen, jatkettiin matkaa kaukaiselle paratiisisaarelle, Ko Ngaille. Niin täydellinen minisaari! Sama kirkas turkoosi meri ja pitkä valkoinen hiekkaranta. Paikalliset olivat leppoisia ja hyväntuulisia. Yksi suklaasilmäinen pikkupoika vei sydämeni, olisin halunnut ottaa sen mukaan. Tai jäädä sinne. Iltapäivällä vene lähti kuitenkin takaisin Ko Lantalle ja päivästä jäi hyvä mieli, kasa kuvia ja kauniita muistoja.