kiitos hyvää

Anteeksi blogihiljaisuus. Monta postausta odottamassa kuvia, kun malttaisin istua koneelle laittamaan niitä..

Tulin kertomaan, että hyvää kuuluu. Olen elänyt täysillä tätä kevättä. Olen nauttinut yksinasumisen vapaudesta ja sisustanut kotiani. Olen ollut töissä ja vaihtanut salitreenit metsälenkkeihin ja käynyt juoksemassa vaihtelevalla menestyksellä. Olen pitänyt hauskaa ja viettänyt mukavia hetkiä hyvässä seurassa. Olen ottanut askeleita kohti unelmia ja valmistautunut tekemään paljon töitä niiden eteen.

Olen syönyt liian vähän oikeaa ruokaa ja liikaa herkkuja. Olen myös ollut hieman väsynyt kiireeseen ja siihen, ettei aika meinaa riittää kaikkeen. Mutta suurimmaksi osaksi päiväni ovat olleet hyväntuulisia, kiitollinen niistä.

Niin ja olen saanut ihanan kesäkämppiksen, ystäväni muutti töiden takia kesäkuukausiksi luokseni. Vaikka tykkäsin tosi paljon asua yksin, on silti kivaa kun kotona on joku, jonka kanssa voi vaihtaa päivän kuulumiset. Ja joku jonka kanssa syödä aamiaista terassilla tai unohtua illalla kahvikupin ääreen höpöttelemään. Ja onhan sekin kiva, että kesällä jää rahaa muuhunkin kuin asumiseen.

Koti on paikka, jossa sydän on. ♥  

Muistan joka päivä olla kiitollinen tästä paikasta, joka tuntuu nyt niin omalta ja rakkaalta.

"tuparit" ja vappubrunssi. mulla on maailman rakkaimpia ystäviä ♥

Pysykäähän linjoilla, postausjonossa Rodoksen matka, pikkusiskon häät, maailmanympärimatkan budjetti ja Disneyworld. Ja hieman parempilaatuisia kuvia..

pyssymäki extreme polkujuoksu

Oho, musta tuli lenkkarimainos. Eiku kummiurheilija. Tai jotain sinnepäin. Elokuussa olis tarkoitus juosta Pyssymäki Extreme Polkujuoksu - tapahtumassa 26 kilometriä kummijuoksijan tittelissä. Joo, minun. Juosta. Metsässä. 

Saivat ylipuhuttua. Ensin mietin, että en todellakaan, koska en oo juossu muutamaan vuoteen. Otin haasteen vastaan, ja tässä nyt pitäisi asennoitua siihen, että saliharrastus jää vähän sivuun ja juoksulenkit kuuluu koko kesän mun arkeen. Tää on mulle haaste, koska tässä mennään aika kaukana mun mukavuusalueelta. Suhteeni juoksemiseen on tällä hetkellä se, että pitää tosissaan tsempata lähtemään ja aina ensimmäiset 20 minuuttia mietin, että kuka hullu tätä tekee vapaaehtoisesti. Mutta joka ikisen lenkin jälkeen on niin mahtava olo, että rakastan juoksemista! Eli vois sanoa, että tää on semmonen viha-rakkaus suhde. 

Oon kuitenki aika mielissään tästä haasteesta, koska en varmasti ois ite muuten ilmoittautunut tapahtumaan. Ja tekee ihan hyvää vaihtaa välillä kuntosali metsäpolkuihin. Plussana tietysti se, että saa syödä enemmän kun vaihtaa aerobiseen! Ehkä ei kaikki kesän jäätelöt jää vyötärölle, hehe. (mun tsempparin kans ollaan sovittu että jokaisesta viidestä juoksukilometristä saa syödä turkinpippurijäätelön ;) ) Kokonaan en toivottavasti salia jätä, vaan tavoitteena ois että viikkoon tulis muutama kerta myös lihaskuntotreeniä.

hyvän treenin jälkeen hymyilyttää aina

Katotaan mitä tästä tulee. Oon nyt muutaman vitosen ja yhen kympin käyny juoksemassa (lue, hölkkäämässä), tästä lähetään. Pikkuhiljaa vaihdan soratiet metsäpolkuihin ja rupean pidentämään lenkkejä. Toivotaan, että paikat pysyy kunnossa ja motivaatio yhtä korkealla koko kesän! Mun ja toisen kummijuoksijan treenipäivityksiä voi seurata Facebookista Pyssymäki Extreme Polkujuoksun sivuilta. Yritän myös tänne päivitellä välillä fiiliksiä.

satoi vettäräntäärakeitamummoja mutta hyvä lenkki oli

näissä maisemissa kelpaa lenkkeillä

kukkivia puita, vähän aurinkoa ja tuulahdus kevättä

Mun lempivuodenaika, kevät.♥ Varmaan oon aika monesti jo sanonu, miten paljon tykkään valosta, kukkivista puista ja ylipäätään keväästä. Ja en ikinä kyllästy noihin vuorimaisemiin. Mun Sveitsin miniloma/lastenhoitokeikka oli ihana ja kaikin puolin onnistunut. Oli ihana nähdä tuttuja maisemia ja viettää aikaa tärkeiden ihmisten seurassa, ja ehdinpä pyörähtää myös Ranskassa ystävien luona.

ihana arki

Mitä pidempi aika kuluu edellisestä postauksesta, sitä vaikeampi on saada uusi julkaistua. Mielessä on pyörinyt paljon asiaa tänne, mutta mitähän kevätkiireitä.. Kuvia on monta kansiollista ja osa syksyn reissujulkaisuista on vieläkin viimeistelemättä. No, tulin kuitenkin sanomaan että mulle kuuluu tällä hetkellä aikalailla kaikkea hyvää. Aika lentää ja arki on kiireistä mutta ihan mukavaa. Tykkään keväästä.

paras paikka maailmassa, varsinkin yövuorojen välissä

oon treenannu

.. ja ottanu selfieitä hyvistä fiiliksistä :D 

käyny pyörähtään kemin lumilinnassa

viettäny pääsiäistä rakkaiden ihmisten seurassa

ja juhlinu ystävän odotusta ihanien tyttöjen kans

Eli töitä, urheilua, nukkumista ja tärkeitä ihmisiä kuuluu mun kiireiseen arkeen. 

Ja vähän myös minilomia, haaveita ja pikkusiskon häähössötystä kaason kunniatehtävässä. 

siskot, miniloma ja polttariylläreitä

Yks lauantaiaamu soitettiin pikkusiskolle alaovelta, että meillä on brunssieväät mukana, tuutko avaamaan oven.

"olin kyllä aatellu rueta opiskelemaan heti aamusta, mutta kyllä sitä aina yhden brunssin ehtii" - eipä tienny tyttö siinä vaiheessa, ettei ehdi koko päivänä koulukirjoja avaamaan. Ihanan aamupalan jälkeen lähettiin ajamaan kohti Kuusamoa. "hei minne me ollaan menossa? että te nyt voi yhtäkkiä mua  minnekkään viiä! ollaanhan me kolmeen mennessä takas kotona?  " 

Ei oltu kolmelta takas kotona. Oltiin varattu Kuusamon Tropiikista hotelliyö siskojen minilomaa ja pikkusiskon polttareita varten. Ylläri onnistui täydellisesti, ei ois kuulema ikinä voinu arvata mitä oltiin suunniteltu. Kämppis oli pakannu sille laukun valmiiksi, ja paljastettiin vasta Pudasjärvellä että minne ollaan menossa. Meillä oli ihana saunallinen perhehuone, jota kävin vähän koristelemassa etukäteen. Ihana miniloma sisälsi löhöilyä, kylpylää, hyvää ruokaa, ulkoilua, älyvapaita juttuja ja paljon naurua. Mun siskot on maailman rakkaimpia!

Saa vähän hemmotella, jos pikkusisko menee naimisiin. Tästä alkoi polttarit osa 1.

Polttarit jatkui seuraavana päivänä muiden polttarivieraiden kanssa, 

polttarit osa 2. Tämäkin yllätys onnistui täydellisesti, niin mukava päivä!

d