skydiving

Hehkutusvaroitus, tekstiä kirjoittaa typerästi hymyilevä tyttö joka on just kokenu maailman siisteimmän jutun.

Hyppäsin lentokoneesta. Ihan oikeasti. Ja nyt oon ihan endorfiineissa, kestohymy naamalla. Sanaton. En pysty ikinä kuvailemaan sitä tunnetta, miltä tuntui istua lentokoneen oviaukossa jalat ulkona neljän kilometrin korkeudessa. Tai miltä tuntui vajaan minuutin vapaapudotus, osittain pää alaspäin. Maailma pyöri silmissä ja korvat meni lukkoon. Tai miltä tuntui leijailla ilmassa kun varjo aukesi. Miltä tuntui lentää. Puhumattakaan miltä tuntui lentää niissä maisemissa, vuorien ja järvien yläpuolella. En ikinä unohda sitä.

Se oli jo oma kokemus, kun noustiin pienkoneella vuorien yläpuolelle. Me kuusi (me kolme ja meidän kanssahyppääjät) mahduttiin juuri ja juuri pienen koneen lattialle istumaan. Niin, siis kävin hyppäämässä tandemhypyn laskuvarjolla. Hyppäsin yhdessä kokeneen laskuvarjohyppääjän kanssa ja kaikki sujui hienosti pehmeää laskeutumista myöten. Oltiin älyttömän onnekkaita, sillä oltiin päivän ainoat hyppääjät koska tuuli oli yltynyt liian kovaksi. Mun kanssahyppääjä oli niin turvallinen tyyppi, etten sekuntiakaan epäröinyt luottaa henkeäni vieraan ihmisen käsiin. Ja hengissä selvittiin, paljon hymyä ja yhtä mieletöntä kokemusta rikkaampana.

It was awesome. Muuta en osaa sanoa. Jos ikinä saatte mahdollisuuden tähän, älkää jättäkö sitä käyttämättä.

Minä: I'm sorry because my english is not so good.

Hyppykaveri: You don't need speak english, you only must be like a banana.

Puhuin vähemmän ja keskityin olemaan banaani. (lentokoneesta ilmaan lähtiessä piti taivuttaa päätä ja jalkoja taakse, eli leikkiä banaania)

Tästä riittää iloa pitkäksi aikaa. Saatiin video ja kuvat hypystä ja ollaan naurettu ihtemme kipiäksi niille. Jos joku tuntee itsensä liian kauniiksi tai IT on turhan korkealla, laittakoon lentäjänlakin päähän ja vapaapudotukseen niin loppuu se hyvänolon tunne :D en tienny, että ihmisestä voi  oikeasti saaha niin järkyttäviä kuvia. Hekotan joka kerta ääneen niitä katellessa.. tässä iiseimmät ilmeet teidän iloksi.

bussilla Uudessa Seelannissa

Tämä maa on aivan uskomaton. Luonnon monimuotoisuus ja kauneus on ylittänyt tuhatkertaisesti kaikki odotukset. Nyt tiedän, mitä tarkoittaa kun sanotaan että maisema on "henkeäsalpaava". Nimittäin näissä maisemissa kyllä välillä henki salpautuu. Monesti on tehnyt mieli nipistää itseäni, että olenko oikeasti hereillä ja tässä. Onko tällaista oikeasti olemassa. Ja lähes joka päivä saadaan kokea uudelleen samat tunteet. Ihmeellinen (ja minun silmissäni vielä täydellinen) maa, kaikki kätevästi pienessä paketissa: vuoret, meri, valkoiset paratiisirannat, lumiset vuoristot.. Älkää rikkoko mielikuvaani täydellisestä maasta, jonka ainut huono puoli on se että se on liian kaukana kotoa. 

Christchurch - Kaikoura - Picton - Marahau/Abel Tasman - Westport - Franz Joseph - Wanaka - Queenstown - MT Cook/Aoraki - Rangitata - Kaikoura - Wellington - Auckland

Reittimme Uudessa Seelannissa. Kierretään maata Strayn bussipassilla, joka varattiin Kilroyn kautta. Vaikka vapaus reitin muuttamisesta puuttuu, tämä oli huomattavasti stressittömämpi vaihtoehto kuin oma auto. Reitti on valmiiksi suunniteltu, mutta liikkumisaikataulun voimme vapaasti päättää fiiliksen mukaan.

Nyt ollaan Queenstownissa, saatiin tänne ihania vieraita Australiasta. Aika menee liian nopeaa hyvässä seurassa ja elämä tuntuu aika mukavalta. 

minä elän

Se fiilis, kun istuu bussissa ja katselee ikkunasta huikeita vuoristomaisemia, turkoosina kimmeltävää merta ja kevätauringon säteitä. Se fiilis, kun pitkän vaelluksen jälkeen löytää kilometrien mittaisen tyhjän kultaisen hiekkarannan. Se fiilis, kun vesisateen yllätettyä istuu luolassa piknikillä ja katselee kun rantaviiva lähenee nousuveden takia. Tai se fiilis, kun on avomerellä purjehtimassa ja merituuli menee luihin ja ytimiin ja samalla aurinko polttaa nenän ja poskipäät suojakertoimista huolimatta.

Se fiilis, että minä elän. Just nyt on hyvä olla tässä, tässä on koko maailma. Tässä leirintäalueen terassituolissa aamuauringon ja kahvikupin kanssa. Muuta en tarvitse.

Ja ne kevätauringon säteet, ne on täällä. Toisella puolen maapalloa. Siksi minunkin kuuluu olla täällä nyt.

On myös niitä fiiliksiä, että leirintäalueen ulkokeittiössä on bussilastillinen juhlivaa porukkaa, eikä jaksa olla sosiaalinen. Ja niitä fiiliksiä, että maksetaan pelkistä sängyistä samanverran kuin thaimaassa luksushotellista. Ja niitä, että illalla auringon laskettua saa lisätä reilusti vaatetta että tarkenee. Mutta ne on toisarvoisia asioita, keskityn mieluummin tähän hyvään fiilikseen.

maailma on minun

ville

Onnellinen reppureissaaja

onnellisen reppureissaajan ihana matkakaveri

tyyppi meinas jäähä nousuveden alle

where is Frodo?

tää oli parasta

kivoja kavereita nää

hyvännäköiset merimiehet ottakaa yhteyttä

Oon aika rakastunu tähän maahan. Ei mulla muuta.

lentokenttärallia

Tässä tulee teille vähän lentokenttäväsymyspäivitystä. Aletaan kyllästyä näihin lentokenttiin, kun asioista on tehty niin monimutkaisia ja kaikki menee hirveän säätämisen kautta. Meille tuli pieni yllätys Bangkokissa, kun kuultiin että tarvitaan Uuden Seelannin lennolle Aussien kauttakulkuviisumi (siis mikä?!) ja vaan sen takia että meillä on yli kahdeksan tunnin vaihtoaika. Eli joudutaan maksamaan molemmat 100 euroa siitä, että saadaan hengailla Sydneyn kentällä lähes kymmenen tuntia! Kalliita tunteja. Eikä kentältä voi edes poistua ellei ole maksanut lentokenttäveroja (jos ymmärsin asian oikein).

Ehkä oma moka, kun ei tajuttu että lennon vaihtoonkin tarvii viisumin. Ehkä vähän myös Kilroyn moka, kun eivät informoineet lippujen tilauksen yhteydessä tästä.

Lisäys 20.10: Hienoa toimintaa Kilroylta, saamme hyvityksen viisumeista koska eivät olleet hoksannut informoida meitä. Kiitos Kilroy,  kiitos Joni!

Pienten vastustamisten lisäksi vähän on myös haikea fiilis siitä, että Aasian osuus matkasta on jo ohitse. Aika on mennyt ihan liian lujaa, ja reissusta on enää kaksi kolmasosaa jäljellä. Onneksi edessä on vielä paljon kaikkea kivaa!

Aasiasta muistoihin jäi hallittu kaaos, kuuma ja kostea ilmasto, halvat hinnat, hankalat taksikuskit, hymyilevät ihmiset, upeat maisemat ja paljon unohtumattomia hetkiä. Paljon ehdittiin kolmessa  viikossa, mutta liian paljon jäi näkemättä ja tekemättä. Eli sinne pitää vielä palata.

Bangkokissa otettiin parin päivän hengähdystauko ihanaan (ihanan halpaan) hotelliin ennen maanosan vaihtamista. Jättimäisen huoneen terassilta pääsi suoraan uima-altaaseen ja kylpyammeessa pystyi vaahtokylvyn lisäksi pesemään hyvin pyykkiä.

Lentokentillä ollaan vietetty ihan kiitettävästi aikaa, aikaisten aamulentojen takia muutama yökin. Nyt ollaan vielä tämä yö kentällä (tämmöisessä mukavassa reppureissaajien loungessa jossa tyypit nukkuu onnellisena säkkituoleissa) ja sitten ei onneksi lennetä moneen viikkoon minnekkään, nimittäin aamulla alkaa Uuden Seelannin road trip bussilla! 

Löysin hauskannäköisen työpaikan. Taidan lähteä työlomaviisumilla Sydneyyn. :D toivottavasti video näkyy! (Tyyppi vain nojaili moppiin ja meni liukuhihnaa pitkin edestakaisin)