Sattuu ja tapahtuu.

Päivän hieno vaellus päättyi sairaalan ensiapuun.. Nyt mulla on sitten kävelykepit, toisessa jalassa side+lasta, ja toisessa tikit. Minä onneton astuin jonkun kiven päältä huti, nyrjäytin oikean nilkkani ja sain toiseen polveen ison haavan. Aateltiin sitte varalta käydä ensiavussa kuvauttamassa nilkka ja puhdistuttamassa haava, nii sielähän vierähti sitte lähemmäs neljä tuntia. Polveen tikit ja jalkaan side-lasta-hökötys. Oikealle jalalle ei saa varata yhtään, ja voin kertoa että vasemmalla jalalla ja kepeillä liikkuminen on aika hidasta, varsinki ku täällä maasto ei oo niin tasaista kaupungissakaan.. Ne määräs mulle jotain geeliä nilkkaan, kipulääkkeitä ja piikin, mikä mun pitää ite pistää joka ilta. Hyvin mua hoidettiin, mutta kesti vaan vähä turhan kauan - olin kipeä, väsyny ja nälkäinen nii ei oo kiva oottaa monta tuntia.

Anyway, vaellus oli huikea! Aurinko paistoi ja näkymät oli todella mahtavat. Vaelsin toppi päällä - ja oli silti lämmin. Jos joku ois tullu väittämään, että nyt on marraskuun puoliväli, en ois uskonu! Tuntui ihan kesältä.

Ja hei kaverit, sanokaa sitte ku kyllästytte näihin vuorikuviin.. 

Mä oon nimittäin niin rakastunu näihin maisemiin, että kuvaan niitä aina, kaikkialla! 

Sumua

Maailman reunalla.

Sumurajalla, alapuolella paksu sumu, yläpuolella kirkas auringonpaiste.

Ps. Täällä on muuten kaupoissa jo niin joulu. 

Ja yhen kauppakeskuksen sisällä oli luistinrata. Kätevää.