tiistai 13. joulukuuta 2016

kun joka päivä en osaa



Tyttö
 tänään onnellinen
 nauraa
 siivoaa
 käy jouluostoksilla
 tapaa ystäviä
 puhuu ja hymyilee
 rakastaa

huomenna aloittaa aamunsa itkemällä
kietoutuu väsymyksen viittaan
ja sumusta huolimatta
nousee ylös
vain siirtyäkseen sohvalle makaamaan
eikä jaksa kiinnostua valokuvaamisesta
vaikka sehän rakastaa sitä

syö unilääkkeitä
aina välillä
ettei yöllä tarvitse pelätä

miettii liikaa elämää
itkee liian helposti
ja kysyy
mikä tilanne
ja mikä on vointi
ja miten minun kanssa pitää elää
kun joka päivä en osaa

eikä se haluaisi myöntää
että on vielä toipilas


Se tyttö opettelee keskeneräisyyden sietämistä ja yrittää ymmärtää että voi olla onnellinen myös silloin, kun ei tiedä mitä tekee ensi vuonna tai millainen vointi on huomenna. Opettelee sitä, että elämä voi olla hyvä silloinkin kun ei tiedä, miten "järjestäisi" elämäänsä tai mistä reunasta sitä korjaisi. Että mieli voisi olla tasapainossa kaaoksenkin keskellä.



---

väsymys on verho
joka vääristää värit
ja näyttää maailmaa kyynelten läpi

se sanoo
ettet pidä niistä asioista
joita ennen rakastit
ettet pysty siihen etkä tähän
ettei sinua
edes kiinnosta

ja jostain sen takaa
pidän kiinni
siitä omasta pienestä äänestä
joka sanoo
että elämä
on kuitenkin hyvä

- milla -



2 kommenttia: