Et voi pilata mun fiilistä millään

Miten onnelliseksi ihminen voi tulla auringosta, lenkkareista ja kukkivien puiden tuoksusta? Ihan onnenkyyneleet silmissä (no okei, siitepölystä silmäni vuotivat) lenkkeilin joen vartta pitkin Zürich-järvelle. Ihan huomaamatta kului kaksi tuntia kävelystä nauttien. Taisin hymyillä koko matkan, tuntui että sydän pakahtuu siitä kaikesta kauneudesta ja onnen määrästä! Aurinko on tällä hetkellä mun paras kaveri. Se lämmittääkin jo niin mukavasti, että välillä meinaa ihan tulla kuuma, kevyissä hellevaatteissakin. Ja puut kukkii (taisin jo mainita) ja luonto on ihan uskomattoman kaunis. Voisimpa vielä kertoa, että järven taustalla näkyi vuoret. Harmi, ettei kamera ollut mukana! 

Oho, anteeksi. Oli ihan pakko purkaa tätä onnen määrää. Palanen siitä teillekin, lukijani. Älkää ärsyyntykö hehkutuksistani, en vain usko sanontaan "kellä onni on, se onnen kätkeköön". Minusta se pitää jakaa. tai en tiiä pitääkö, mutta en voi olla jakamatta. (mun sormet vaan lentää näppäimistöllä ja kirjottelee teille kaikkea turhaa. pyysin jo anteeksi.) Sitä paitsi ei mulla aina oo hyvä päivä, joskus on vaan ihan tavallista. tai välillä ihan pikkuisen kurjaakin. tai okei, joskus on tosi kurjaa, mutta nyt en jaksa muistaa miltä se tuntuu. 


tähän väliin kuuluis kuvia, mutta ei oo enkä jaksa laittaa vanhoja, joten voitte kuvitella kuvat: 

- kukkiva puu, oksien välistä paistaa aurinko

- ponnaripäinen tyttö, lenkkarit jalassa, aurinkolasit päässä ja suupielet korvissa. ja aurinko heijastuu hiuksiin niin, että ne näyttää ihan punaisilta

- joen ranta, ihmisiä piknikillä, pelaamassa lenttistä ja ottamassa aurinkoa

- kaupunki, järvi ja taustalla vuoret

- perhonen. tarkennettu sillai hienosti.


hmm. kuvitellut kuvat on paljon hienompia kuin oikeat!

Nauttikaa elämästä. Ja huomatkaa ne kukkivat puut. Tai jos niitä ei oo, huomatkaa hiirenkorvat. Tai kävelkää vaikka paljain jaloin kuivalla asfaltilla, kyllä se kevät tulee Suomeenkin! 

" et voi pilata mun fiilistä millään

mul on kaikki hyvin tänään "