kukkivia puita, vähän aurinkoa ja tuulahdus kevättä

Mun lempivuodenaika, kevät.♥ Varmaan oon aika monesti jo sanonu, miten paljon tykkään valosta, kukkivista puista ja ylipäätään keväästä. Ja en ikinä kyllästy noihin vuorimaisemiin. Mun Sveitsin miniloma/lastenhoitokeikka oli ihana ja kaikin puolin onnistunut. Oli ihana nähdä tuttuja maisemia ja viettää aikaa tärkeiden ihmisten seurassa, ja ehdinpä pyörähtää myös Ranskassa ystävien luona.

ihana arki

Mitä pidempi aika kuluu edellisestä postauksesta, sitä vaikeampi on saada uusi julkaistua. Mielessä on pyörinyt paljon asiaa tänne, mutta mitähän kevätkiireitä.. Kuvia on monta kansiollista ja osa syksyn reissujulkaisuista on vieläkin viimeistelemättä. No, tulin kuitenkin sanomaan että mulle kuuluu tällä hetkellä aikalailla kaikkea hyvää. Aika lentää ja arki on kiireistä mutta ihan mukavaa. Tykkään keväästä.

paras paikka maailmassa, varsinkin yövuorojen välissä

oon treenannu

.. ja ottanu selfieitä hyvistä fiiliksistä :D 

käyny pyörähtään kemin lumilinnassa

viettäny pääsiäistä rakkaiden ihmisten seurassa

ja juhlinu ystävän odotusta ihanien tyttöjen kans

Eli töitä, urheilua, nukkumista ja tärkeitä ihmisiä kuuluu mun kiireiseen arkeen. 

Ja vähän myös minilomia, haaveita ja pikkusiskon häähössötystä kaason kunniatehtävässä. 

kiitos sisko ja kevätaurinko

Eilen oli minun jokavuotinen kevät tulee- päivä. Se päivä, jolloin kevätaurinko käy muistuttamassa, että valo on taas täällä. Että kevät tulee taas, niin kuin joka vuosi. Ja tätä päivää juhlin siskoni kanssa brunssilla ja metsäretkellä. 

Nuku hyvin äläkä sure. Ensimmäisenä kevätpäivänä olen taas täällä luonasi. Rakenna pato minua odottaessasi. -Nuuskamuikkunen-  

Rakensin padon ja toteutin unelmia. Olin myös talviunilla ja vähän surin. Mutta ensimmäinen kevätpäivä saapui jälleen, kuten joka vuosi. 

thank you, New Zealand

Oi keväinen Wanaka, toit Sveitsin muistot mieleen.

10.11.2015

Kun tulen Uuteen Seelantiin uudelleen, taidan sittenkin vuokrata oman auton. Strayn bussipassi ei ollut ihan meitä varten. Se kyllä toimi muuten ihan hyvin, mutta sen verran opin itestäni etten ole kovin ryhmäytyvää tyyppiä, varsinkaan jos minulla ja ryhmällä ei ole yhteistä kieltä. Tutustun yleensä aika helposti ja mielelläni uusiin ihmisiin, mutta en bussilastilliseen kerralla. Ja välillä tuntui, että olisi kiva itse päättää miten kauan pysähdytään mihinkin tauolle matkan varrella.

Pohjois-saarella tosin oli ihan kiva, että meillä oli yksityinen bussi ja kuski. Varsinkin kun kuski oli hauska (ja hyvännäköinen) eteläamerikkalainen.. Tai se väitti kyllä olevansa Uudesta Seelannista, mutta näytti ihan eteläamerikkalaiselta merikarhulta.

Tällä matkalla olen oppinut aika paljon joustavuutta. Sitä, ettei hermostu vaikka asiat ei mee lähellekkää niinku olis pitäny. Sitä vaan tyynesti hymyilee ja sanoo "no problem" (vaikka myönnän että joskus kyllä on tehny mieli huutaa että "kyllä se mitään!!" ) kun aikataulut pettää ja saat jotain ihan muuta kuin mitä olet tilannut. Yleensä sitä kohauttaa olkiaan ja ajattelee että no ei voi mitään, tilanteissa joissa Suomessa olisin repinyt hiukset päästäni tai pakannut laukkuni ja lähtenyt kotiin.

aamupalapiknikillä

Hoxhox

√ jos kuvittelet osaavasi ihan vähän englantia kun tulet Uuteen Seelantiin, et kuvittele kauan. Kiiwien aksentti on aika kaukana "normienglannista"

√ jos et ole ryhmätyyppiä, älä suunnittele matkustavasi saman bussiryhmän mukana muutamaa viikkoa

√ matkalle lähtiessä varaudu myös kylmempiin olosuhteisiin, saatat tarvita useammat kuin kahdet pitkät housut mukaan (tai toiset mukavat housut, ei valkoisia farkkuja)

√ jos et osaa englantia, voit tilata ravintolassa hampurilaisen sijasta mustikkaa (en ymmärrä vieläkään tätä väärinkäsitystä, minä halusin burgerin)

√ se, mitä kuvittelet olevasi kotona, ei pidä paikkaansa toisella puolen maapalloa - voit löytää itsestäsi yllättäviä piirteitä

√ aina selviää jotenkin. Siitäkin, että jää bussista keskelle isoa kaupunkia eikä hajuakaan miten pääsee 15 kilometrin päähän hotellille paikallisbusseja käyttämällä, ja puhelimesta on akku loppu.

Nää pikkuhylkeet vei meijän sydämet

Vauvahylkeiden leikkipaikka

Blue pools 

Kiitos Uusi-Seelanti. Me tapaamme vielä.