kiitos hyvää

Anteeksi blogihiljaisuus. Monta postausta odottamassa kuvia, kun malttaisin istua koneelle laittamaan niitä..

Tulin kertomaan, että hyvää kuuluu. Olen elänyt täysillä tätä kevättä. Olen nauttinut yksinasumisen vapaudesta ja sisustanut kotiani. Olen ollut töissä ja vaihtanut salitreenit metsälenkkeihin ja käynyt juoksemassa vaihtelevalla menestyksellä. Olen pitänyt hauskaa ja viettänyt mukavia hetkiä hyvässä seurassa. Olen ottanut askeleita kohti unelmia ja valmistautunut tekemään paljon töitä niiden eteen.

Olen syönyt liian vähän oikeaa ruokaa ja liikaa herkkuja. Olen myös ollut hieman väsynyt kiireeseen ja siihen, ettei aika meinaa riittää kaikkeen. Mutta suurimmaksi osaksi päiväni ovat olleet hyväntuulisia, kiitollinen niistä.

Niin ja olen saanut ihanan kesäkämppiksen, ystäväni muutti töiden takia kesäkuukausiksi luokseni. Vaikka tykkäsin tosi paljon asua yksin, on silti kivaa kun kotona on joku, jonka kanssa voi vaihtaa päivän kuulumiset. Ja joku jonka kanssa syödä aamiaista terassilla tai unohtua illalla kahvikupin ääreen höpöttelemään. Ja onhan sekin kiva, että kesällä jää rahaa muuhunkin kuin asumiseen.

Koti on paikka, jossa sydän on. ♥  

Muistan joka päivä olla kiitollinen tästä paikasta, joka tuntuu nyt niin omalta ja rakkaalta.

"tuparit" ja vappubrunssi. mulla on maailman rakkaimpia ystäviä ♥

Pysykäähän linjoilla, postausjonossa Rodoksen matka, pikkusiskon häät, maailmanympärimatkan budjetti ja Disneyworld. Ja hieman parempilaatuisia kuvia..

pyssymäki extreme polkujuoksu

Oho, musta tuli lenkkarimainos. Eiku kummiurheilija. Tai jotain sinnepäin. Elokuussa olis tarkoitus juosta Pyssymäki Extreme Polkujuoksu - tapahtumassa 26 kilometriä kummijuoksijan tittelissä. Joo, minun. Juosta. Metsässä. 

Saivat ylipuhuttua. Ensin mietin, että en todellakaan, koska en oo juossu muutamaan vuoteen. Otin haasteen vastaan, ja tässä nyt pitäisi asennoitua siihen, että saliharrastus jää vähän sivuun ja juoksulenkit kuuluu koko kesän mun arkeen. Tää on mulle haaste, koska tässä mennään aika kaukana mun mukavuusalueelta. Suhteeni juoksemiseen on tällä hetkellä se, että pitää tosissaan tsempata lähtemään ja aina ensimmäiset 20 minuuttia mietin, että kuka hullu tätä tekee vapaaehtoisesti. Mutta joka ikisen lenkin jälkeen on niin mahtava olo, että rakastan juoksemista! Eli vois sanoa, että tää on semmonen viha-rakkaus suhde. 

Oon kuitenki aika mielissään tästä haasteesta, koska en varmasti ois ite muuten ilmoittautunut tapahtumaan. Ja tekee ihan hyvää vaihtaa välillä kuntosali metsäpolkuihin. Plussana tietysti se, että saa syödä enemmän kun vaihtaa aerobiseen! Ehkä ei kaikki kesän jäätelöt jää vyötärölle, hehe. (mun tsempparin kans ollaan sovittu että jokaisesta viidestä juoksukilometristä saa syödä turkinpippurijäätelön ;) ) Kokonaan en toivottavasti salia jätä, vaan tavoitteena ois että viikkoon tulis muutama kerta myös lihaskuntotreeniä.

hyvän treenin jälkeen hymyilyttää aina

Katotaan mitä tästä tulee. Oon nyt muutaman vitosen ja yhen kympin käyny juoksemassa (lue, hölkkäämässä), tästä lähetään. Pikkuhiljaa vaihdan soratiet metsäpolkuihin ja rupean pidentämään lenkkejä. Toivotaan, että paikat pysyy kunnossa ja motivaatio yhtä korkealla koko kesän! Mun ja toisen kummijuoksijan treenipäivityksiä voi seurata Facebookista Pyssymäki Extreme Polkujuoksun sivuilta. Yritän myös tänne päivitellä välillä fiiliksiä.

satoi vettäräntäärakeitamummoja mutta hyvä lenkki oli

näissä maisemissa kelpaa lenkkeillä

ethän korjaa minusta mitään

mieli omituisen tyyni

tasainen

ja onnellinen

kaikki on hyvin juuri nyt

olen kyllästynyt kaipaamaan 

jotain mitä ei ole ehkä olemassakaan

keskityn olemaan kiitollinen

asioista joita minulla on

voin hymyillä

koska elämästä hyvä mieli

Onnellisia vapaapäiviä! Yövuorojen jälkeen pitkä vapaa, jota ei kyllä paremmin olisi voinut käyttää. Sain pari päivää leikkiä kotiäitiä, pikkuinen kummipoikani tuli yökylään. Nukuttiin kymmenen tunnin yöunet, käytiin vaunulenkillä, nukuttiin päikkäreitä ja oltiin vaan. Niin tyytyväinen ja kiltti vauva. Ja niin rakas pieni <3

Palattuani tähän "omaan sinkkuelämään", otin auton ja suunnan kohti Jyväskylää. Menin pyhäjärven mökin kautta vaihtamaan autoa, mutta eihän sieltä malttanut lähteä kun pikkuveli tahtoi veneilemään. Minäkin uskalsin ajaa moottoriveneellä, ihan yksin ! Aurinko paistoi ja oli niin kesä. "Eksää oikiasti oo heittäny vielä talviturkkia? Nyt tuut uimaan meijän kans!" "Sielä on sauna lämmin, mee saunaan" Ja minä menin. Kävin saunassa ja uimassa ja voi että oli niin mukavaa viettää hetki sisarusten kanssa. 

Illaksi ajelin Jyväskylään, rakkaan ystävän luo. Käytiin syömässä hyvin ja puhuttiin paljon. Keitettiin iltateetä ja puhuttiin vielä lisää. Ihana ystävä, hyvää ruokaa ja paljon asiaa. Aamulenkki ja aamupala kaikessa rauhassa. Pitkä, rento päivä ilman mitään ohjelmaa. Ihan täydellisiä vapaapäiviä. Näillä ehkä jaksaa seuraavan kahdeksan päivän työputken. 

kotimaanmatkailua ja vähän kesäkuulumisia

 Kesä ei ole tuntunut yhtään kesältä ja aika on mennyt ihan liian lujaa. Mutta silti on ollut niin mukavaa! Suurimman osan ajasta olen hymyillyt elämälle, koska hyvä mieli. Hyvä mieli ystävistä, energisestä olosta, lähestyvästä syksystä (kyllä, tänä vuonna siitäkin on hyvä mieli!) ja ihan vaan elämästä yleensä. Töiden lomassa olen viettänyt aikaa ystävien seurassa, nukkunut hyvin, syönyt hyvin ja urheillut. Olen niin nauttinut aamulenkeistä ja kotitreeneistä ulkona. Uskokaa tai älkää, mutta ne aamu viiden lenkit on ihan mun lemppareita. Ihan hiljaista, yksin keskellä peltoja, aurinko nousee.. Siitä saa niin hyvän energian aamuvuoroon!

Sen juhannusflunssan jälkeen olen korvannut salitreenit kotitreeneillä ja huomaamattani kasvattanut kynnyksen salille menosta. En tiedä miksi, mutta en vain nyt saa itseäni sinne. Pitäisi psyykata itseni takaisin sinne ja mennä vaikka joskus sunnuntai-aamuna ettei varmasti ole porukkaa. En tiedä miksi sinne on niin vaikea mennä kun on muutaman viikon ollut pois. Kai se on jokin entinen minä tuolla pään sisällä, joka sanoo ettei voi. 

Käytiin tuossa viime viikolla siskon kanssa reissussa Pohjois-Karjalassa. Minulla oli useampi vapaapäivä peräkkäin, joten autoon ja menoksi! Ajeltiin Rääkkylään toisen siskon luo yökylään ja vietettiin laatuaikaa siskojen kans. Käytiin iltaseltaan Kolilla pyörähtämässä miniminivaelluksella ja naurettiin mahat kipeäksi. Oli niin mukava reissu. Ja Kolille haluan uudestaan, pidemmälle vaellukselle. 

lomallakin voi syödä hyvin :) 

ootta vaan niin parhaita <3

Tämmöiset pikakuulumiset. Nyt lähden nauttimaan tuosta harvinaisesta auringosta. Mukavaa viikonloppua! 

vuorimaisemia, aurinkoa ja onnea

Rinkka selässä, hymy huulilla ja
valmiina reissuun !

Yömyöhään tutulla lentokentällä. Aamulenkki lempimetsässä. Korkokengillä kaupunkikierrosta (varpaani eivät pitäneet turhamaisuudestani). Auringonpaistetta ja kesäilmat. Ystäviä Oltenissa. Ystäviä ja yökyläilyä Ranskassa. Enpä ole aikoihin nukkunut niin hyvin kuin siellä ullakkohuoneessa! 

Ranskasta palasin takaisin Sveitsin puolelle ja matkustin Luzerniin tapaamaan aupair-ystävääni. Nautittiin lämpimästä auringonpaisteesta ja vaihdettiin kuulumisia, aika meinasi loppua kesken. Illalla saavuin Brunnen asemalle, josta host-perheeni haki minut läheiseen vuoristokylään heidän loma-asunnolleen. Oli ihana nähdä perhettä pitkästä aikaa! Heillä oli loma-asunto Swiss Holiday Parkissa Morschachissa, aivan upea paikka. Pieni kylä vuorten keskellä ja vaelluspolkuja lähti joka suuntaan. Pari päivää kului ihan liian nopeasti! 

Lentokentällä 
katselen ihmisiä 
Toiset lähtevät 
toiset tulevat 
Kaikki matkalla jonnekin
 Minäkin

Vieraan kielen puheensorinaa

Muutama takelteleva lause englanniksi

ja hymy

Sanaton yhteisymmärrys

vaikkei ole yhteistä kieltä

Sana sieltä, toinen täältä

Ei haittaa vaikkei kaikkea ymmärrä

Tutut maisemat junan ikkunassa

Kevyt olo, suupielet kohti korvia,

reppu selässä ja matkan päämäärä

vielä tuntematon

Rakkaiden ystävien jälleennäkemistä

naurua, iloa

Voisipa ajan pysäyttää noihin hetkiin

Ajatukset jo seuraavassa matkassa

(milla 2014)

Ja ne vuoret. Voi miten onnellinen olen siellä, vuorilla. En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, joka tulee kun on vaeltanut pitkän matkan ylöspäin ja jalat väsyneenä pääsee huipulle. Ne henkeäsalpaavan kauniit maisemat ja se hiljaisuus. Se täydellisen onnellisuuden tunne, ettei mitään kaipaa. Että koko elämä on siinä, yhdessä hetkessä. Olen niin kiitollinen näistä upeista hetkistä. Palasin niin vuoden takaisiin tunnelmiin ja tähän vaellusretkeen.