maanantai 26. marraskuuta 2012

Joulutori ja Engelbergin maisemia

Lauantaina täällä Zürichissa oli jokavuotinen suomalainen joulutori. Oli mukava Suomi-tunnelma, kun väkeä oli paljon ja puheensorinasta erottui suomen kieli. Myyntikojuissa myytiin kaikkea suomalaista joulujuttua, lanttulaatikosta Fazerin suklaisiin.. Lisäksi syötiin aito suomalainen jouluateria! :) 

Illalla meillä oli Engelbergissä joulu-askarteluilta tyttöjen kanssa. Askarreltiin tulevalle joululeirille lautasliinarenkaita ja joulutonttuja, kaiken sen juttelun ja pikkujoulutunnelman lomassa. Oltiin Engelbergissä yötä, ja sunnuntaina käytiin hissillä Gerschnialpeilla katteleen maisemia sekä kulutettiin aikaa Engelbergissä käymällä syömässä ja kahvilla. Illalla paluumatkaan tuli vähän muutoksia, kun junan sijasta meitä tuli hakemaan mini-bussi! Ja takapenkillä oli aika hilpeä tunnelma, en tiiä sitte oliko muilla matkustajilla niin hauskaa ku meillä..:D







Tämmösellä mentiin ylöspäin.


Polkua metsän läpi laaksoon, jossa 360´astetta vuorimaisemia!

Ai miten niin tykkään vuorista?

Hahnen





"Linja-autossa on myös tunnelmaa.."

Linja-autossa on tunnelmaa

Linjuriauto on maantien ässä / jos olet jonnekin pyrkimässä / 
kättäsi heiluta auton tullen / kyydin se antaa sulle. / 
Rakkaus jättää ja lempikin pettää / linjuriauto hylkää ei kettään / 
kaikki se ottaa, kaikki se nielee / jää vaikka ovenpieleen. / 
Linja-autossa on myös tunnelmaa / linja-autossa matka katkeaa

Linjuriauto on maantien ässä / sitä minä laulelen rallissa tässä / 
siinä saa nähdä jos jonkinlaista / siinä on miestä ja naista. / 
Siinä on lasta, ukkoa, akkaa / siinä on reppua, nyyttiä, vakkaa. / 
Kaikkia löytää voi vehkeitä siitä / eikä se vielä riitä / 
linja-autossa on myös tunnelmaa / linja-autossa matka katkeaa

........


Zürichin HB:llä on alkanut joulumarkkinat. 
Näin siellä hienoimman joulukuusen ikinä! (by Swarovski)



keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Krücken weg!

Sitä vaan, että tänään kuuluu aika paljon parempaa. (ai miten niin mulla aina välillä heittää vähä mielialat?) Ja että oon aika ylpeä itsestäni, kävin lääkärissä täällä, yksin. Ja pärjäsin ihan hyvin tällä mun todella huonolla kielitaidolla. Muitakin hyviä uutisia, nilkka paranee! Sain jalkaan uuden "tukikengän", enkä tarvi enää kainalosauvoja! Tuota tukijuttua pitää 6 viikkoa kestää, mutta muuten voin varovasti rueta kävelemään normaalisti, I am so happy! :) :) 













tiistai 20. marraskuuta 2012

Lähellä, mutta silti niin kaukana.


"Piirrän nimes vuorenhuippuihin
 ja kerron muuttolinnuille, 
enkä viereltäni löydä sinua.. "

On kai aika huomioida se tunne, joka kaihertaa mieltä aina välillä
Minulla on koti-ikävä. Ikävä ystäviä, perhettä, ikävä kaikkia rakkaita siellä kaukana. 
Niin ikävä että kyyneleet nousevat silmiin, huomaamatta. Niin ikäväettä mietin, muistetaanko minua vielä - vai onko joku muu täyttänyt jo paikkani. Niin ikävä.

Minulla on kaikki hyvin täällä, ihana perhe ja uusia ystäviä. Saan mahdollisuuden nähdä 
ja kokea uutta. Saan elää. Saan kasvaa,  elää nuoruutta ja samalla olla itsenäinen, aikuinen. Saan tehdä  omia päätöksiä ja miettiä tulevaisuutta. Saan tutustua itseeni, 
miettiä kuka minä olen ja mitä elämältä haluan. Silti se tuntuu välillä niin kovin 
vaikealta, kun tärkein tukiverkosto on niin kaukana.

Tänään itken, koska tunnen ikävää. Itken myös sitä, että olen väsynyt ja minua harmittaa. Harmittaa, että loukkasin jalkani - turhauttaa olla niin avuton, tavallistenkin asioiden tekeminen vaatii niin paljon aikaa ja työtä. Olen väsynyt olemaan reipas, silloinkin kun tuntuu ettei jaksa. Olen väsynyt oppimaan saksaa, tuntuu että olen ihan väärässä paikassa, kun en opi puhumaan sitä niinkuin muut.

Tiedän, että pitäisi olla onnellinen, etten loukannut jalkaani pahemmin. Tiedän, että ehkä viikon päästä en enää tarvitse kainalosauvoja. Tiedän, että vaikka tänään tuntuu pahalta, tykkään silti olla täällä. Huonot hetketkin kuuluvat elämään, tännekin. Mutta juuri nyt saan tuntea näin, saan itkeä, koska tuntuu siltä, saanhan?


3104160003_1_3_csgl7sxu_large
weheartit






















Ikävä, sanana pieni
mutta tunteena niin valtava
se nostattaa kyyneleet silmiin
ja pysäyttää ajattelemaan



Ps. Anteeksi tekstin harmaa sävy. Anteeksi jos kirjoitan liikaa, ei tarvitse jaksaa lukea kaikkea. Minulle blogi on vähän kuin päiväkirja ja samalla voin jakaa ajatuksiani. Kirjoitan tänne huonoista ja hyvistä hetkistä, koska elämä on niitä molempia.


maanantai 19. marraskuuta 2012

Oma huone

Ikealta löytyi paljon kivaa. Sain valita tänne omaan huoneeseeni uudet matot, sängynpeitteen, 
koristetyynyjä ja lisää kynttilöitä. Väreinä ruskea, musta ja joulunpunainen. Viihtyisää!
Nyt istun hiljaa kynttilän valossa, juon kuumaa glögiä, kuuntelen joululauluja ja nautin. 
Mun huone näyttää nyt niin mun huoneelta, tykkään tosi paljon!



Pikkujoulukausi startattu!

Aika lentää, ja taas ihana viikonloppu takana. Lauantaina matkustettiin Zugiin, missä vietettiin mukava joululauluilta kirkossa ja sen jälkeen pikkujoulu-iltakylä Annukan ja Jukkiksen kotona. Syötiin jouluherkkuja ja vietettiin yhteistä aikaa, niin parasta. Olin yötä siellä, ja sunnuntaina nukuttiin pitkään ja käytiin maisema-ajelulla. Sain olla täysillä mukana, vaikka olinkin vähän avuton noiden kainalosauvojen takia. Kiitos tästä viikonlopusta Annukka, Jukkis, Viljami, Sonja, Tuuli, Anne, Silja, Päikki, Marjo ja Paula. Kiitos erityisesti siitä, että jaksoitte auttaa, kun yhdellä jalalla liikkuminen tuotti vaikeuksia, 

Satu-maisema.

Aloitettiin joulupuurolla.









lauantai 17. marraskuuta 2012

Sattuu ja tapahtuu.

Päivän hieno vaellus päättyi sairaalan ensiapuun.. Nyt mulla on sitten kävelykepit, toisessa jalassa side+lasta, ja toisessa tikit. Minä onneton astuin jonkun kiven päältä huti, nyrjäytin oikean nilkkani ja sain toiseen polveen ison haavan. Aateltiin sitte varalta käydä ensiavussa kuvauttamassa nilkka ja puhdistuttamassa haava, nii sielähän vierähti sitte lähemmäs neljä tuntia. Polveen tikit ja jalkaan side-lasta-hökötys. Oikealle jalalle ei saa varata yhtään, ja voin kertoa että vasemmalla jalalla ja kepeillä liikkuminen on aika hidasta, varsinki ku täällä maasto ei oo niin tasaista kaupungissakaan.. Ne määräs mulle jotain geeliä nilkkaan, kipulääkkeitä ja piikin, mikä mun pitää ite pistää joka ilta. Hyvin mua hoidettiin, mutta kesti vaan vähä turhan kauan - olin kipeä, väsyny ja nälkäinen nii ei oo kiva oottaa monta tuntia.

Anyway, vaellus oli huikea! Aurinko paistoi ja näkymät oli todella mahtavat. Vaelsin toppi päällä - ja oli silti lämmin. Jos joku ois tullu väittämään, että nyt on marraskuun puoliväli, en ois uskonu! Tuntui ihan kesältä.


Ja hei kaverit, sanokaa sitte ku kyllästytte näihin vuorikuviin.. 
Mä oon nimittäin niin rakastunu näihin maisemiin, että kuvaan niitä aina, kaikkialla! 



Sumua

Maailman reunalla.


Sumurajalla, alapuolella paksu sumu, yläpuolella kirkas auringonpaiste.







Ps. Täällä on muuten kaupoissa jo niin joulu. 
Ja yhen kauppakeskuksen sisällä oli luistinrata. Kätevää.




torstai 15. marraskuuta 2012

Lapsuusmuistoja

Mitä sinä muistat lapsuudesta? Minä muistan välähdyksiä, pieniä hetkiä arjesta. 

Sen, kun leikittiin isoveljen kanssa ja sillä oli nukke, joka oli suurempi kuin se itse. 
Sen, kun minulla oli paras kaveri, jonka kanssa en voinut enää ala-asteella leikkiä, koska se oli poika. 
Sen, kun riitelin aina pikkusiskoni kanssa, ja sitten sovittiin ja taas leikittiin yhdessä. 
Sen, kun iskä tuli myöhään kotiin ja kaikkien piti olla nukkumassa, niin hiivittiin iltapalalle, ja kohta pöydän ympärillä oli koko perhe. 
Sen, kun äidin kanssa paketoitiin joululahjoja ja kuunneltiin liian aikaisin joululauluja. 
Sen, kun reissussa saatiin kaikki valita jäätelöt. 
Sen, kun käytiin kauppa-autosta ostamassa karkkia ikiomalla markalla. 
Sen, kun oli niin paljon pakkasta että saatiin mennä linja-autolla kouluun. 
Sen, kun naapurissa oli valtava susikoira, mutta isoveljen kanssa ei tarvinut pelätä. 
Sen, kun naapurin mummo aina halusi että menen sille kylään, ja tarjos jäätelöä. Sillä mummolla oli hirveästi kukkia.
Sen, kun mentiin kesällä mummolan mökille uimaan ja uinnin jälkeen kaikki lapset meni peräkonttiin, koska oli niin likaiset jalat
(jos joku muistaa meidän seitenneliskantti-volvon, joka pikkuveljeni sanojen mukaan 
"on niin iso, että sen peräkonttiin mahtuu vaikka kymmenen palomiestä"). 
Sen, kun siivosimme siskon kanssa vaatehuonetta kypärät päässä, koska ylähyllyltä putoili kenkiä.

Voisin jatkaa listaa loputtomiin.. 




Kiitos muistoista, isä ja äiti, veljet ja siskot.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Syksyn hehkua

Niin täydellinen syysilma. Aurinko paistoi ja luonto hehkui syksyn väreissä. 
Tässä muutama kuva lenkkipolun varrelta .. 





maanantai 12. marraskuuta 2012

New look

Pahoittelen, ystäväiseni. Uuden ulkoasun myötä joidenkin vanhojen postausten kuvat pomppivat miten sattuun. En jaksa korjata.

Ja muuten, klikatkaahan sitä "luettu" painiketta tekstin jälkeen, olis kiva tietää minkä verran ihmiset lukee näitä tekstejä. Ja kommentteja on aina mukava saada! Milla kiittää!

Ps. Otan mielelläni vastaan palautetta blogin uudesta ulkoasusta! :)

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Matkapäiväkirjani

Ostin matkapäiväkirjan. Siksi, koska aion matkustella. Siksi, koska pidän kirjoittamisesta. Siksi, koska rakastan muistoja. 
Aion kirjoittaa sinne kaupungeista, nähtävyyksistä, matkaseurasta, fiiliksestä. Ja tavoitteena on, että ennenkuin se on täynnä, 
siellä on kirjoitus myös Uudesta-Seelannista. Haaveenani on matkustaa sinne joskus.



Luzern

Järven rannalla, taustalla vuoret, vanhaa kaupunkia, 
puusiltoja, kirkkoja, muureja.. Rakastuin siihen kaupunkiin!

Mietittiin, minne lähdetään, ja Luzern kuulosti mukavalta. Aamulla matkustettiin 
junalla vajaa tunti, ja päädyttiin paikkaan, johon molemmat ihastuttiin. Oltiin vaan 
niiin turisteja, otettiin kartta ja kierrettiin rauhassa kaupunkia. Välillä eksyttiin ja 
naurettiin, kun kierrettiin ympyrää. Ihasteltiin maisemia. Käytiin maailman ihanimmassa 
kaupassa, suklaakaupassa (mua ei meinannu saaha sieltä pois). Ostettiin neljä käsintehtyä 
konvehtia puoliksi, ei raskittu ostaa enempää ku ne oli niin kalliita. Syötiin hyvää pitsaa 
ja pahaa salaattia. Löydettiin McCafe, josta sai maailman parhaita erikoiskahveja.

Nautittiin!



































































Huikee päivä. Kiitos, Sara!