tiistai 30. lokakuuta 2012

Ich liebe die Schweiz

Täältä nyt tulee postausta sillä vauhdilla, ettette varmaan ehdi edellisiäkään lukea,
mutta kun täältä saa niin hyviä kuvia ja on niin paljon kerrottavaa, kun kaikki on
niin erilaista.

































Sveitsi on ihmeellinen, ihana maa. Tässä minun ensivaikutelmani.

VUODENAJAT. Täällä voi olla yhtä aikaa syksy, talvi, kesä ja kevät.
Viikko sitten oli vielä kesä, 25 astetta lämmintä. Ilmojen viiletessä tuli syksyn
sateet. Yhtäkkiä tuli lunta, ja ihan talvi. Sitten kevätaurinko sulatti suurimman
osan lumesta, mutta lumen alta paljastui ihana syksyn ruska.. Ei kyllä pysy 
perässä missä vuodenajassa mennään!

RUOKA. Sveitsi on suklaan ja juustojen maa (ja miten mä oon muka syntyny
suomalaiseksi!!). Eli ruokakulttuurin puolesta minulla ei ainakaan ole 
sopeutumisvaikeuksia.. Täällä on lähes kaikki ruoka hyvää ja laadukasta, 
ja luulen että sveitsiläiset syövät terveellisemmin kuin suomalaiset. Ainakin
kauppojen eineshyllyjen mitättömyyden perusteella.. :)

AIKA. Sveitsiläiset ovat tarkkoja ajasta. Kaikki tapahtuu MINUUTILLEEN,
just eikä melkeen. Kerran menin hakemaan eskarilaista viittä vaille 12,
niin hoitotäti tuli näyttämään kelloa ja sanomaan että esikoulu loppuu
vasta klo 12.

TYÖ JA KOULUTUS. Itse en työhön kuole, mutta sveitsiläiset ovat aina töissä, 
aamusta iltaan. Ja koulutus on vaativaa, eskariin mennään neljävuotiaana
ja lapsilta vaaditaan koulussa paljon enemmän.

RAHA. Kallis maa turisteille, mutta suhteessa laatuun ja Sveitsin palkkatasoon
hinnat eivät ole pahat.

TURVALLISUUS. Sveitsi on turvallinen maa siinä mielessä, että rikollisuutta
täällä on varmaan vähän, tai sitten se on niin piilossa ettei sitä huomaa. Zürichissa
en ole esimerkiksi nähnyt vielä yhtäkään päihtynyttä ihmistä! Mutta lapset saavat
täällä elää paljon vapaammin, esimerkiksi uimahallissa olin ihan kauhuissani siitä,
että lapset hyppivät uima-altaan reunoilta ja juoksivat liukkaalla lattialla, eikä
uimavalvojia näkynyt missään.

JA MAISEMAT. Vuoret, vuoret, vuoret.. Niitä voi ihailla loputtomiin, oikeasti.
En ole ikinä nähnyt luonnossa mitään niin kaunista kuin vuoristot. Rakastan
niitä! Ja kaikki vanhat sveitsiläiset talot, ikkunaluukut, luontopolut, kirkot,
kylät, kaupungit..

Myönnän olevani ihastunut tähän maahan, 
vaikka olen nähnyt vasta pienen pienen osan siitä..









Uusia ystäviä

Mistähän sitä alottais, ku ois niiiin paljon kerrottavaa!
No ihan ensimmäiseksi kerron, että viikonloppu oli kerrassaan mahtava.

Aloitetaan vaikka perjantaista.. Lähdin käymään kylässä toisella suomalaisella
aupairilla Embrachessa, joka on vähän matkan päässä Zürichista. Tiesin Päikin
oikeastaan vaan nimeltä, ei oltu ikinä ennen nähty. Mutta miten nopeaa ystävyys
voi kehittyä? Me hoksattiin, ku olin pari tuntia ollu siellä, että me ollaan ja puhutaan
niinku oltais aina tunnettu ja oltu ystäviä! Tultiin siihen tulokseen että näköjään
joistakin vaan tulee heti ensitapaamisella hyviä ystäviä.. Ja voin kertoa, että jutun
aiheet ei loppunu koko päivänä!

Lauantaille oli suunnitelmissa siis kokoontua kuuden muun aupairin kans, käydä
Ikealla ja mennä viettämään iltaa johonkin, ja ehkä yökylään. No sattui sopivasti,
että meidän yläkerran vuokralainen lähti reissuun, ja host-äitini lupasi asunnon
meidän tyttöjen käyttöön viikonlopuksi! Ikean shoppailujen (glögiä ja piparkakkuja!)
jälkeen majoituimme meille ja vietimme tyttöjen iltaa jutellen, syöden ja saunoen.
Oli niin kotoinen olo, ja niin mukavaa. Tunnelman kruunasi ihana lumisade!

KUVIA NYT ON AIKA PALJON, MUTTA NEHÄN KERTOO ENEMMÄN KUIN TUHAT SANAA.

Ikealla juotiin kakkukahvit Tuulin synttäreiden kunniaksi.




Talven ensimmäiset lumihiutaleet.












Sunnuntai-aamuna oli ihana herätä, kun yöllä oli satanut lunta niin että 

maa oli valkoinen! Lähdimme koko porukalla läheiselle "pikkuvuorelle"
ihmettelemään talvea. Matka kuitenkin venyi suunniteltua pitemmäksi,
ja "kaupunkivaatteilla" meinas tulla kylmä, kun ei oltu suunniteltu mitään 
lumiretkiä.. Tullessa käytiin lämmittelemässä ja juomassa kuumat kaakaot
ravintolassa. Kotona laitettiin yhessä ruokaa, ja kuunneltiin lähetystä netistä.
Koko viikonlopun tunnelma oli jotenkin välitön, 
ja tässä seurassa oli helppo olla.
KIITOS TYTÖT 








Ystävän kanssa voi heittäytyä lapseksi.
Sunnuntaina Päikki jäi vielä meille yötä. Laitettiin sauna lämpenemään, ja lähdettiin vielä 
kävelylle nauttimaan lumesta. Rakennettiin suurin lumiukko sitten lapsuusvuosien!







Maanantai-aamuna, kun lapset oli viety tarhaan ja eskariin,
ajoimme Saksaan, kaupunkiin nimeltä Singen. Kävimme 
ostoksilla ja syömässä, Saksassa on kaikki niiiiin paljon
halvempaa! Ostin vaelluskengät, pari paitaa ja kaulahuivin. 
Matkalla käytiin pikaisesti katsomassa 
vesiputouksia Sveitsin puolella.





Loppuun on vielä ihan pakko sanoa, että mun perhe täällä on aivan ihana Viikon oon vasta ollu,
mutta oon ehtiny nähdä vuoria, kaupunkia, olla lasten kanssa, lenkkeillä, shoppailla, viettää mahtavan
viikonlopun kavereiden ja perheen kanssa ja käydä Saksan puolella. Niin hyvin mut on otettu vastaan,
että en osaa kuin ihmetellä..

Terkkuja Suomeen, en unohda teitä vaikka pidänkin täällä kivaa! 

♥- Milla

Ps. Anteeksi sekava postaus. Nyt on yö, en jaksa viimeistellä.

torstai 25. lokakuuta 2012

Kotikatu

Aika kuluu nopeaa ja tykkään olla täällä. 

Ei mulla muuta. Paitsi pari valokuvaa.


Kotikatu.

Sumuinen kaupunki.


On täälläkin syksy.




"Minä ite!"



































En malta oottaa että saan järkkärin akkuun laturin, haluan päästä kuvaamaan
kunnolla! Tää Canonin digikamera ei riitä mulle.


Ja joo, lupaan viikonlopun jälkeen kirjottaa pitemmästi kuulumisia..

maanantai 22. lokakuuta 2012

Pää pyörällä

Tänään on hoidettu asioita,
hankittu oleskelulupa,
sveitsiläinen pankkikortti,
vuosikortti Zürichin julkiselle liikenteelle,
puhelinliittymä
ja tutustuttu ympäristöön.

Zürich


Pää on ihan pyörällä,
suuntavaisto hukassa
ja kieli solmussa.
Tuun varmasti eksymään
täälä aika monta kertaa..
Mutta kivaa on silti,
ja mun perhe on tosi ihana!







Tällasia pikaterkkuja tänään. Tschüss!
                                                                                                                            kuva täältä

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Zürich

Ihan totta, olen täällä. (Ja oon muuten aika ylpeä itestä, että lähin! Niin kauan tätä oon suunnitellu.)
Ei oo yhtään tuntunut siltä, että oon jonnekkin kauemmas lähdössä. 
Matkalaukutki pakkasin edellisenä päivänä, ku en aiemmin tajunnu että oon mihinkään lähössä.

Niin. Onnentoivotusten, läksiäislahjojen ja jäähyväishalausten myötä oli hyvä lähteä matkaan 
ja kohti tuntematonta. Lauantaina lensin Oulusta Kööpenhaminaan, jossa odottelin reilut viisi
tuntia seuraavaa lentoa. Kööpenhaminan kenttä oli valtava! Ehdin monta kertaa kävellä sen
päästä päähän, seikkailla kaupoissa, levätä ja tilata evästä (maksoin 50 euron setelillä, ja vaihtorahat
sai vain Tanskan kruunuissa, joten lopuilla oli pakko ostaa jotain.. Eli ostin hyvällä omalla
tunnolla itselle kaulakorun ja lapaset.. :p ) Ja ongelmitta löysin oikealle portille ja Zürichin lennolle.
Zürichin kentällä oli uuden perheeni äiti minua vastassa. Oli jo myöhä kun tulimme kotiin, ja lapset 
olivat nukkumassa.

Tänään sain tutustua lapsiin. He olivat innoissaan uudesta aupairista ja ottivat minut tosi hyvin
vastaan! Ihania lapsia. Viihdyn täällä aivan varmasti, koko perhe on tosi ihana. Aamupäivällä 
lähdettiin äidin ja lasten kanssa vuorille, näkymät oli aivan mahtavat! Vuoret, sveitsiläiset talot, 
lehmät rinnelaitumilla, kaikki oli just semmosia minkälaisiksi ne oon kuvitellukki. Mentiin 
kolmella eri hissillä (koppihissi + 2 x tuolihissi) aivan vuoren päälle, jossa käytiin 
maisemaravintolassa syömässä ja kävelyllä. Uskokaa pois, oli hyvät maisemat.


Auf wiedersehen, Finnland!




Kööpenhaminan lentokentällä riitti kateltavaa.


Heti kavereita.
Kyllä sitä ihan maisemaravintolaksi voi sanoa..








Huomaa lämmin sää ja AVOAUTO.








Sveitsinterveisin, Milla.