Nukuin 12-14 tunnin yöunia ja siihen päiväunet päälle ja se ei riittänyt, kokoajan väsytti. Olin epäsosiaalinen. Nenä vuoti, silmät vuoti ja olo oli kauhea. "no mulla on vaan vähä heinänuhaa.."
Hetkinen? Kannattais vähän tarkemmin kuunnella niitä kehon viestejä. Kun viimein tajusin myöntää, että en nyt oo ihan kunnossa, makasin kolme kokonaista päivää sohvanpohjalla jaksamatta tehdä yhtään mitään. Näin jälkikäteen diagnosoin itselleni pitkittyneen flunssan ja jonkinasteisen yleisväsymyksen. Lepo tuli tarpeeseen, vaikka olikin huono omatunto parin sairaslomapäivän takia. Teki oikeasti hyvää vaan olla tekemättä mitään ja nukkua. Nyt yritän olla reipas nämä pari yövuoroa ja lepään vielä vähän lisää, nimittäin parin päivän päästä alkaa LOMA.
Mitä juoksutreeneihin tulee, oon käyny vähä keskustelua itseni kanssa. Ja oon hyväksyny, että on ihan ok olla välillä vähän väsynyt. Ja on ihan ok myöntää, ettei ole yltänyt itselle asettamiin tavoitteisiin. Nimittäin mulla meinas oikeesti tulla stressi siitä elokuun polkujuoksutapahtumasta. On vaikea hyväksyä, etten oo niin hyvässä kunnossa kun olin ajatellut olevani tässä vaiheessa. En tiedä, jaksanko juosta kuukauden päästä metsässä 26 kilometriä, mutta lupaan tehdä parhaani. Ja lupaan tulla maaliin, vaikka konttaamalla jos juoksukunto ei riitä. Tällä hetkellä yleiskunto on erittäin matala, kun kevyet kävelylenkitkin vie voimat kokonaan mutta kunhan oon kunnolla parantunu niin aloitan taas juoksemisen. Ja yritän olla ottamatta paineita ja nauttia niistä juoksulenkeistä stressaamatta aikaa ja matkaa. Mitä kummijuoksijan rooliin tulee, olen pahoillani etten ehkä oo ihan ansainnut sitä titteliä. Haittaako jos kummijuoksija tulee viimeisenä maaliin?
