sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Varaslähtö jouluun

Me otettiin varaslähtö jouluun, ja vietettiin suomalainen jouluaatto jo tänään, koska huomenna lähdetään sukulaisten luo Saksaan, Nürnbergiin jouluksi. Riisipuuro, jouluruoka, joululaulut, pelit, joulusauna, yhdessäolo ja kiireettömyys, niistä syntyi jouluaatto tänäkin vuonna. Ja ei unohdeta joulupukkia! Joulupukki oli hurjan hauska. Kertoi kuulleensa huhuja, että olisin yksi Sveitsin kilteimmistä au paireista tänä vuonna.

Sain ihan mielettömän joululahjan. Lomamatka Mauritius-saarelle! Mauritius sijaitsee auringontasaajan eteläpuolella Intian valtamerellä, lähellä Madagaskaria. Täällä olen pakannut matkalaukkuun aurinkorasvan, bikinit ja kesävaatteita.. Ihana päästä lämpimään, ei haittaa vaikka siellä sataisi. Lennetään Frankfurtista sinne 26. päivä, ja tullaan 31. päivä takaisin Saksaan viettämään uutta vuotta. 

Riisipuuro kuuluu aattoaamuun.



Arvaako joku, kuka on ovella?

Pukin kirjassa luki, että oli ollu kilttejä lapsia.. 

Kiitos lahjoista! <3

Opin uuden pelin, mielettömän hyvä! 
Lindt. Niin ihanan näköisiä, ettei meinaa raskia syödä..


Teille lukijani, toivotan oikein ihanaa joulunaikaa ja onnellista uutta vuotta! 
Syökää hyvin, nauttikaa rakkaiden seurasta ja muistakaa joulun lasta.
Olkaa onnellisia siellä, missä olettekin.
Olkaa kiitollisia tästä vuodesta.
Ottakaa uusi vuosi vastaan avoimin sydämin,
se voi tuoda mitä vain tullessaan.

Minä lähden matkalle, palaamisiin ensi vuonna!
<3 Milla





perjantai 21. joulukuuta 2012

Löydätkö miljoonan kynttilän joukosta sen jonka sytytin sulle


Minä täällä, 
jouluvalmistelujen keskellä
mietin, minne elämän kartta kuljettaa
ja elän tätä hetkeä
Niin kaukana moni rakas
Silmäni kaipauksesta kyyneleiset.

Ja silti olen onnellinen,
näistä kaikista hetkistä.


Niin, täällä valmistellaan joulua. Kotoisasti, mutta silti eri tavalla kuin kotona. Kuusi on koristeltu, 
lahjat paketoitu ja valmisteltu huomista jouluateriaa. Me otetaan varaslähtö jouluun, ja vietetään 
suomalainen jouluaatto jo huomenna, koska sunnuntai-aamuna lähdemme aikaisin ajamaan saksaan
 sukulaisten luo jouluksi.

Minulla on ristiriitaiset tunteet. On ihanaa olla täällä ja viettää joulu uuden perheen kanssa, josta on 
tullut näiden kahden kuukauden aikana hyvin rakas. Tiedän että tästä tulee ikimuistoinen joululoma. 
Toisaalta mieli on haikea ja välillä itkettää, kun kaipaus kasvaa liian suureksi. Ikävöin omaa perhettä, 
omia vanhoja jouluvalmistelu-perinteitä kotona (joulusiivoukset, leipomiset, joululaulut, väsymykset,
 kahvitauot, ja lopulta ihana joulufiilis, kun kaikki on valmista). Ikävöin ystäviä. Ikävöin kummipoikaa, 
nyt en pääse käymään joulupäivinä kahvilla, niinkuin aina ennen. Ikävöin monia tärkeitä ihmisiä. Ja 
kyyneleet silmissä, kuitenkin sen kaipauksen keskellä tunnen, että olen onnellinen tästä hetkestä ja 
kiitollinen mahdollisuudesta nähdä erilainen joulu. Joulu on kuitenkin joulu, täälläkin. Ja kaikkien 
näiden sekavien ajatusten keskellä joudun muistuttamaan itseäni joulun tärkeimmästä, seimen lapsesta.


Selailin vanhoja valokuvia. Löysin kuvia pienestä tonttutytöstä, joka on minulle niin rakas. 





"Hehkuuko poskesi kaukana siellä
tunnetko kuinka mä kaipaankaan sua
Löydätkö miljoonan kynttilän joukosta
sen jonka sytytin sulle " 




maanantai 17. joulukuuta 2012

Suomi-vieraita ja Münchenin reissu

Sain maanantaina vieraita Suomesta, äitini, veljeni vaimo ja kaksi siskoani tuli viikoksi tänne. Oli niin ihana nähdä pitkästä aikaa! Alkuviikosta käytiin eläintarhassa, ihasteltiin sademetsää keskellä talvea, matkustettiin junalla Uetlibergille ja nautittiin maisemista, ulkoiltiin, laskettiin tyttöjen kans 3 km pitkä kelkkamäki (pimeällä, taskulampun valossa), syötiin fondueta, ja oltiin vaan. 

Viikonlopuksi suunnattiin Saksaan Müncheniin. Hulvattoman hauskan junamatkan jälkeen 
käytiin joulumarkkinoilla ja ostoksilla, eksyttiin, käytiin kahvilla kaverin kans jolla oli vääristynyt mielikuva Nivalasta, naurettiin, naurettiin, naurettiin, puhuttiin saksaa ja enkkua sekaisin ja lopuksi tultiin pummilla kotiin, ku oltiin ostettu väärä junalippu.. En oo vähään aikaan nauranu niin paljon kuin tässä seurassa, kiitos tytöt! :D 

Tytöt, muistatteko nämä?

"Oma on Mokkulas!"
"Sulla on hienot pinnit." - " MISSÄ PINGVIINEJÄ!"
"Nivalassa asuu vaan ne harvat ja valitut. Sielä ei oo mitään tämmöstä roskasakkia" - "Niin, ku te ootta täälä"
"Do you like Window?" (tarkoituksena oli varmaan kysyä pidätkö talvesta)
"Bitteschön, bitteschön"
Saksaksi : "haluatteko laskun" - "ei, kiitos" 


Sain aivan ihania tuliaisia/joululahjoja suomesta. Ehkä hellyttävin oli pikkuveljen lähettämä kirje 
ja lahja, jossa oli autokarkki (kaikki muut lapset olivat syöneet omat karkit, nii pikkuveli lähetti omansa mulle, ajatelkaa). Kyyneleet silmissä ymmärsin, miten paljon siihen pieneen lahjaan sisältyi tunnetta ja antamisen iloa. Pikkusiskon kirjeessä luki koruttomasti "Hei Milla, tule takaisin", ja kuulumisia : "täällä on paljon lunta ja mää oon luistellut pihajäällä. On ollut mukavaa vaikka kaatuu." 
Itkin ja nauroin lukiessani sitä kirjettä! Ja siskoni oli teettänyt valokuvakirjan, jossa oli ihania muistoja, kuvia ja runoja. Oma perhe on niin rakas, ja sen arvon huomaa monesti vasta silloin, kun on kauempana. Siskot, veljet ja vanhemmat, en koskaan unohtaisi teitä! <3


Ole aaltona matkassa tuulen
joka laivaani eteenpäin vie
Ole oppaana öisellä tiellä
ole väylillä merkitty tie
Ole syy miksi kulkea täällä
muuten jaksais en askeltakaan
Ole kanssani jokainen hetki
tästä hetkestä kuolemaan

Vaikka välissä tuhat merta
vaikka puolikin maailmaa
Et koskaan sä yksin jää
joku kuitenkin välittää 



"hei Milla tule takaisin"

Arvokkain lahja on se joka on annettu sydämestä.








Missä siskot, siellä hymy. Rakastan teitä!

<3




München Christkindlmarkt

Marienplatz, München, Saksa


maanantai 10. joulukuuta 2012

Joululeiri

Sain olla mukana joululeirillä, joka jää kauniina muistona mieleen pitkäksi aikaa.
Meillä oli ihana viikonloppu Engelbergissä, saimme hiljentyä joulun sanoman äärelle
ja nauttia yhdessäolosta mahtavissa lumimaisemissa! Joululeirin tunnelmaa on vaikea
sanoin kuvata, mutta minulle viikonloppu jää mieleen yhtenä parhaimmista muistoista täältä.
Kiitos niille, jotka oli mukana tekemässä viikonlopusta juhlan.


Niin kaukana
oman kodin jouluhälinä
nuotin vierestä laulettu "joulupuu on rakennettu"
koko perheen pihasählyottelu
ja hiljentyminen jouluevankeliumin äärelle
Mielessä haikeus
mutta sydämessä lämmin
 - Joulu tulee minullekin.

Milla 2012






Piparkakkujoutsen
Luzernin puusilta by Silja
Majoituimme kauniissa maisemissa.




Aito suomalainen jouluruoka ja oikea tunnelma. Tuntui joululta!

Joulu on lasten juhla, saimme vieraan myös korvatunturilta. Sillä oli vähän tampereelta tarttunu murretta..
"Herkkua on siinä monenlaista.."
Sädetikut sopi pimeään pakkasiltaan!