26.11.2015 MSC Divina
Istutaan neljännentoista kerroksen kannella ja kuunnellaan alkavaa myrskyä. Taivas välkkyy, levoton meri ja ukkonen pitävät yhdessä korviahuumaavaa jylinää. Tuuli ja aallot ryöpyttävät merivettä satunnaisina sateina kannelle. Kannen uima-altaista vyöryy vettä ja aurinkotuolit kaatuvat laivan keinuessa. Ollaan jossain Puerto Ricon ja Bahaman välillä, Bermudan kolmion alueella. Puhelimen gps singaali ei toimi ja jättimäinen laiva keinuu aalloissa kuin soutuvene. Yö on musta ja jutut Bermudasta ja Titanic liian tuoreessa muistissa. Alkaa ihan vähän pelottaa.
Siirrytään pari kerrosta alaspäin hyttiin, kaivetaan pelastusliivit kaapista ja tarkistetaan ihan kaiken varalta vielä pelastussuunnitelma. Näin iso laiva ei nimittäin kovin pienistä aalloista keiku, ja nyt olo on kuin huvipuistolaitteessa. Tavaroita tippuu hyllyltä ja ovet aukeilevat itsekseen. Pitää ihan tosissaan keskittyä, ettei anna mielikuvitukselle liikaa valtaa.
27.11.2015 Bahama
Yö oli pitkä. Ja myönnän, että myrskyn ollessa pahimmillaan kerkesin aatella, että selviääköhän täältä kotiin hengissä. Nukuin aamuyöstä muutaman tunnin, pahin myrsky meni ohi aamuun mennessä mutta keinutuksesta ja väsymyksestä tuli meripahoinvointi. Olin onnellinen kun näin aamulla Bahaman sataman.
Uskon, että laivalla on hyvät pelastussuunnitelmat ja se on menny tuota samaa reittiä monta monta kertaa. Ja varmasti nähnyt samanlaisia myrskyjä, eikä niitä tarvis pelätä. Mutta meri on meri ja sen voimaa ei kannata aliarvioida. Ja ihminen on niin pieni, että joskus voi vähä hirvittää jos ei oo langat omissa käsissä.
Bahaman hiekkarannikolle turkoosin meren ääreen on hyvä pysähtyä hetkeksi ja rauhoittaa mieli edellisyön myrskystä. Tämä on Karibiaa kauneimmillaan.
