 |
| Oi keväinen Wanaka, toit Sveitsin muistot mieleen. |
10.11.2015
Kun tulen Uuteen Seelantiin uudelleen, taidan sittenkin vuokrata oman auton. Strayn bussipassi ei ollut ihan meitä varten. Se kyllä toimi muuten ihan hyvin, mutta sen verran opin itestäni etten ole kovin ryhmäytyvää tyyppiä, varsinkaan jos minulla ja ryhmällä ei ole yhteistä kieltä. Tutustun yleensä aika helposti ja mielelläni uusiin ihmisiin, mutta en bussilastilliseen kerralla. Ja välillä tuntui, että olisi kiva itse päättää miten kauan pysähdytään mihinkin tauolle matkan varrella.
Pohjois-saarella tosin oli ihan kiva, että meillä oli yksityinen bussi ja kuski. Varsinkin kun kuski oli hauska (ja hyvännäköinen) eteläamerikkalainen.. Tai se väitti kyllä olevansa Uudesta Seelannista, mutta näytti ihan eteläamerikkalaiselta merikarhulta.
Tällä matkalla olen oppinut aika paljon joustavuutta. Sitä, ettei hermostu vaikka asiat ei mee lähellekkää niinku olis pitäny. Sitä vaan tyynesti hymyilee ja sanoo "no problem" (vaikka myönnän että joskus kyllä on tehny mieli huutaa että "kyllä se mitään!!" ) kun aikataulut pettää ja saat jotain ihan muuta kuin mitä olet tilannut. Yleensä sitä kohauttaa olkiaan ja ajattelee että no ei voi mitään, tilanteissa joissa Suomessa olisin repinyt hiukset päästäni tai pakannut laukkuni ja lähtenyt kotiin.
 |
| aamupalapiknikillä |
Hoxhox
√ jos kuvittelet osaavasi ihan vähän englantia kun tulet Uuteen Seelantiin, et kuvittele kauan. Kiiwien aksentti on aika kaukana "normienglannista"
√ jos et ole ryhmätyyppiä, älä suunnittele matkustavasi saman bussiryhmän mukana muutamaa viikkoa
√ matkalle lähtiessä varaudu myös kylmempiin olosuhteisiin, saatat tarvita useammat kuin kahdet pitkät housut mukaan (tai toiset mukavat housut, ei valkoisia farkkuja)
√ jos et osaa englantia, voit tilata ravintolassa hampurilaisen sijasta mustikkaa (en ymmärrä vieläkään tätä väärinkäsitystä, minä halusin burgerin)
√ se, mitä kuvittelet olevasi kotona, ei pidä paikkaansa toisella puolen maapalloa - voit löytää itsestäsi yllättäviä piirteitä
√ aina selviää jotenkin. Siitäkin, että jää bussista keskelle isoa kaupunkia eikä hajuakaan miten pääsee 15 kilometrin päähän hotellille paikallisbusseja käyttämällä, ja puhelimesta on akku loppu.
 |
| Nää pikkuhylkeet vei meijän sydämet |
 |
| Vauvahylkeiden leikkipaikka |
 |
| Blue pools |
Kiitos Uusi-Seelanti. Me tapaamme vielä.
