vuodenvaihdefiilistelyä ja riippumattoikävä

Mun uusi vuosi vaihtui Kuusamossa. Mökkielämää kotikalsarit ja villasukat jalassa, vähän ulkoilua, saunomista, rötväämistä, paljon naurua ja aamuun asti valvomista. Oli mahtava reissu, hyvässä seurassa. Mun kaverit on ihan sekoja mutta niin hyviä tyyppejä.

Mökki: www.niemenlomat.fi - suositellaan lämpimästi!

--- en jaksanut tehdä omaa postausta kotiinpaluufiiliksistä, joten hyppään näin epäloogisesti aiheesta toiseen --


kotiinpaluufiilikset maailmanympärimatkalta ensimmäisen viikon jälkeen

" Palasin mielessäni hetkeksi Fijille, riippumattoon. Sinne, mihin eivät yltä huolet eikä paha mieli. Sinne, missä on koko maailma yhdessä hetkessä. Voi, miten haluan takaisin. Kotiinpaluu on ollut aika raskas ja olo tuntuu tyhjältä täällä. Tulevaisuus näyttää kysymysmerkiltä, enkä tiedä, mitä haluan.

On ollut ihana nähdä tärkeitä ihmisiä. En ollut edes tajunnut, miten iso ikävä voi tulla niinkin lyhyessä ajassa, vaikka aika menee vauhdilla. Siksi tuntuukin niin ristiriitaiselta, että haluan takaisin, koska periaatteessa kaikki on hyvin. Mulla on maailman rakkain tukiverkosto, ihana perhe ja paljon korvaamattomia ystäviä. Mutta Suomeen sopeutuminen tuntuu nyt jotenkin hankalalta. En tiennyt, että unelmista pitää maksaa jälkikäteen. Tai että haavemaailmasta paluu todellisuuteen tuntuu niin raskaalta. "






-- Tänään

Nyt olen päässyt takaisin jaloilleni ja elämä on tällä hetkellä ihan okei. Olen äärettömän kiitollinen viime vuodesta, koska sain mahdollisuuden toteuttaa unelmani. Tulevalta vuodelta en osaa odottaa mitään, mutta toivon että se toisi mukanaan uusia unelmia ja jotain, minkä vuoksi herätä jokaiseen tulevaan aamuun.

Toivon teille kaikille onnellisia hetkiä tähän vuoteen!

sekaisin Suomesta

Täällä ollaan, kotimaan kamaralla. Anteeksi etten ole kirjoittanut, vetoan kiireisiin ja väsymykseen. Varoitan, tästä tekstistä saattaa tulla tylsä ja sekava.

Palasin Suomeen hyvillä fiiliksillä. Hymy oli herkässä ensimmäisinä päivinä ja oli ihanaa nähdä tärkeitä ihmisiä pitkästä aikaa (vaikka puhelimeni toimimattomuuden vuoksi vietinkin osan viikonlopusta yksinäni, kun en saanut kavereihin yhteyttä Pudasjärvellä). Oli ihanaa palata töihin, mulla on maailman parhaat työkaverit! Tosin sittemmin ei enää hymyilyttänyt, kun järkyttävä paluuväsymys iski päälle. Sekä tavarat että ajatukset olivat aivan sekaisin, taitavat olla vieläkin. Tällä hetkellä en virallisesti asu missään, tavarat ovat edelleen levällään vähän sielä sun täälä, ja patjan raahasin kämppiksen luo väliaikaisesti. Nyt etsitään isompaa asuntoa, sellaista johon mahtuu molempien tavarat. Tuntuu, että on jo korkea aika etsiä oma asunto, ja rakentaa jostakin vähän sitä omaa kotia. Haluan kodin tavaroilleni, on niin irrallinen olo kun ei oikein asu missään ja kaikki tavarat on laatikoissa tai matkalaukussa. Haluan kodin, jonka keittiöön voin laittaa kaikki rakkaat muumimukini (materialismi-onnellisuutta?) ja kodin, jonne voin palata matkoiltani. Toivotaan, että sopiva kämppä löytyy pian.

Vaikka on ollut mukavaa olla taas Suomessa, olen ollut hirveän väsynyt nämä kaksi viikkoa. Varmaan, kun ei ole ehtinyt asettua tänne ja kaikki asiat on toistaiseksi sekaisin, en meinaa jaksaa töiden ohella mitään. Eiköhän se siitä tasaannu, kun löytyy se kämppä ja pääsee kunnolla tähän arkeen kiinni.

Tää kirjottaminen ei oikeen luonnistu ---

ja kuviakaan en oo ehtiny laittaa koneelle. Lupaan laittaa kuvat lähipäivinä, kun saan oman tietokoneeni takaisin. Tulossa on ainakin 1-vuotiskuvia ystäväni syötävän suloisesta tenavasta. Lukijani, älkää ihan vielä kadotko..

Nämä pari kuvaa minusta ja moottoripyörästä. Kävin kokeilemassa tuota pyörää, enkä muistanu, että ajaminen on niin mukavaa ! Pyöräkuume nousussa, mutta taitaa siirtyä ainakin seuraavalle kesälle.. 

Kotimatkakuumetta ja vähän lähtöhaikeutta

Kotimatkakuumetta ilmassa! Kaapit siivottu, laukut yli-pakattu, lentoliput tulostettu! Tasan 249 päivää sitten jätin tutut ja turvalliset maisemat taakseni ja suuntasin maailmalle, ja tässä ollaan, matkasta yksi päivä jäljellä! Ihan hullua, miten nopeesti aika menee.. Ihan kohta olen siellä, Suomessa ! (mikä huutomerkkiolo.. !!)

Niiin ristiriitaista. Hypin melkein riemusta, että pääsen Suomeen ja näen kaikki ihanat taas, mutta silti en voi ymmärtää että tää aika loppuu! 

(tai en kyllä yhtään siltikään jaksais hyppiä, tää himskatin heinänuha vie kaikki voimat. ettei pääse liian helpolla, lisänä tietysti armoton päänsärky liiasta niistämisestä, huonosti nukutut yöt ja kipeät silmät. näinä hetkinä sitä niin kaipaa talvea..) -ettei menis ylipositiiviseksi tää elämä nii pitää vähä valittaa

Luulen että kunnon Sveitsin-ikävä iskee vasta kun olen kotiutunut takas Suomeen.. 

Mutta kertakaikkiaan unohtumaton vuosi takana. Kiitos host-perheelleni tästä ihanasta ajasta. Kiitos ystävilleni tällä matkalla. Kiitos sinne suomeen perheelle ja ystäville tuesta, kannustuksesta ja siitä, ettette ole unohtaneet. Kiitos blogin lukijoille mielenkiinnosta (ehei, en aio lopettaa bloggaamista vaikka palaan suomeen). Kiitos ihan kaikille osallisille. Kuulostan jo typerältä, mutta ihan täydestä sydämestä kiitos.

Onnentunnetta 

ja kipuja 

Minä

Palaan 

Kotiin! 

riemumielin

näen kaikki rakkaani taas

vaikka sydän kippurassa

jätän tämän ajan taakseni

muistot säilyvät

ja ystävät

mutta tämä aika ei enää koskaan palaa

ei koskaan

koskaan

Eikä edes se aika

jolloin lähdin

mikään ei ole kuin ennen

joskus menneisyys

tuntuu kipeänä kaipuuna

enkä tiedä

miten siihen suhtautua

Haen lohtua tulevaisuudelta

ja näen siellä lisää onnenhetkiä

- Milla -

Rakastatteko, jos olenkin muuttunut

Pitäisi palata kotiin

mutta onko se siellä

mistä lähdin

Olenko kasvanut pois

siitä vanhasta

Olenko enää se sama

joka kerran sieltä lähti

Vieläkö tunnette minut

Rakastatteko,

jos olenkin muuttunut

Pieni lapsi sisälläni pelkää

ja aikuinen minä aikoo sopeutua

(Olettehan siellä ystäväni, että voin palata)

Kotiinpaluu lähestyy. Enää kolme viikkoa sveitsin aikaa jäljellä. Odotan kotiinpaluuta, mutta samalla tuntuu haikealta sillä tämä aika täällä ei koskaan palaa ja nämä kaikki hetket täällä ovat vain kauniita muistoja. Tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että olen niin vähän täältä pitänyt yhteyttä suomen kavereihin, anteeksi ystäväni. Tuntuu vaikealta tulla takaisin, mutta silti haluaisin jo olla siellä.

Tiesin että kuviot kotiseudulla muuttuu sillä aikaa - muutuinko minä? Ainakin uskon kasvaneeni ihan pienen verran ihmisenä. Olen ymmärtänyt, että voin elää vain itseäni varten. Että voin olla hieman itsekäs ja tehdä asioita jotka ovat minulle tärkeitä, koska minun elämässäni pääroolissa olen minä itse. Olen tuntenut ikävää ja ymmärtänyt asioita vasta, kun niitä katsoo tarpeeksi kaukaa. Olen tajunnut, mitä on olla vapaa ja nauttinut siitä. Olen saanut uusia ystäviä, joiden merkitystä tällä matkalla ei voi edes kuvata. Olen löytänyt onnenpalasia ja nähnyt niin paljon kaunista. Olen ihmetellyt, miten minä saan kokea kaiken tämän. Ja olen oppinut kiitollisuutta sen onnen myötä tästä kaikesta, elämästä.

"mutta jos sä matkallasi

löydät hyvän ystävän

löytänyt oot silloin 

aarrettakin enemmän" 

olen löytänyt monta enemmän kuin aarretta.