Kerron teille jotain tavallisesta arjestani. Käyn kolmivuorotyössä, eli teen aamu-, ilta- ja yövuoroja sekä viikonloppuja. Vapaapäivät sattuvat yleensä eri päiville. Pidän työstäni kehitysvammaisten parissa, vaikka se on välillä aika rankkaa. Töiden lomassa käyn salilla, nukun, teen normaaleja kotiaskareita ja välillä tapaan ystäviäni. Myös "sivutyöni" Aloe Veran parissa kuuluu arkeeni, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Jos on vapaata useampi päivä peräkkäin, tykkään keksiä jotain extraa tai lähteä jonnekin, sillä tänne maalaispitäjään meinaa välillä tylsistyä. Tällä hetkellä lisäohjelmaa arkeen tuo remppahommat, laitetaan kotona vähän sisustusta uusiksi. Saatte tosin odotella niitä sisustuskuvia, vaikka makkarit on jo maalattu niin mun huoneesta puuttuu edelleen verhot ja matto..
Nyt kun tässä pohdin nuita postausjuttuja, herää kysymys että ketä nämä mun jutut oikeasti kiinnostaa ja miksi ihmeessä kirjoitan tätä blogia. Tai miksi kirjoitan tätä niin että muutkin (kuin minä itse) voivat lukea näitä juttuja. Sveitsissä oli hyvä syy kirjoitella reissukuulumisia, mutta kiinnostaako ihmisiä oikeasti lukea näitä juttuja mun oikeestaan ihan tavallisesta tylsästä elämästä (ja katsella kuvia mun villasukista???). Iski blogikriisi. Miksi ylipäätään kirjoitan blogia? Pääasiassa niiden valokuvien vuoksi, mutta myös siksi että minusta on mukava välillä jakaa ajatuksia silloin, kun tekee mieli kirjoittaa. Minulle blogi on eräänlainen päiväkirja, monet muistot ovat täällä tallessa ja niitä on mukava silloin tällöin selailla. Harvemmin tulee koneelta kansiolta katsottua vanhoja kuvia. Täältä on sitä paitsi helppo tarkistaa asioita, esimerkiksi yhtenä päivänä mietin että millaiset ilmat Sveitsissä oli huhtikuussa ja valokuvistahan sen näkee.
Kuten sanoin, tää kirjoittaminen tökkii pahasti ja jutut tuntuu sekavilta ja epäloogisilta. Pitäis varmaan kirjoittaa enemmän tai keskittyä sanattomaan viestintään. Tai lakata kirjoittelemasta sekavia postauksia yövuorossa. Laittakaapa ihanat lukijani välillä palautetta ja postaustoiveita ja auttakaa mua tän blogikriisin kanssa!
Sveitsissä muuten puut kukkii huhtikuussa ja aurinko paistaa.
