Palasin Suomeen hyvillä fiiliksillä. Hymy oli herkässä ensimmäisinä päivinä ja oli ihanaa nähdä tärkeitä ihmisiä pitkästä aikaa (vaikka puhelimeni toimimattomuuden vuoksi vietinkin osan viikonlopusta yksinäni, kun en saanut kavereihin yhteyttä Pudasjärvellä). Oli ihanaa palata töihin, mulla on maailman parhaat työkaverit! Tosin sittemmin ei enää hymyilyttänyt, kun järkyttävä paluuväsymys iski päälle. Sekä tavarat että ajatukset olivat aivan sekaisin, taitavat olla vieläkin. Tällä hetkellä en virallisesti asu missään, tavarat ovat edelleen levällään vähän sielä sun täälä, ja patjan raahasin kämppiksen luo väliaikaisesti. Nyt etsitään isompaa asuntoa, sellaista johon mahtuu molempien tavarat. Tuntuu, että on jo korkea aika etsiä oma asunto, ja rakentaa jostakin vähän sitä omaa kotia. Haluan kodin tavaroilleni, on niin irrallinen olo kun ei oikein asu missään ja kaikki tavarat on laatikoissa tai matkalaukussa. Haluan kodin, jonka keittiöön voin laittaa kaikki rakkaat muumimukini (materialismi-onnellisuutta?) ja kodin, jonne voin palata matkoiltani. Toivotaan, että sopiva kämppä löytyy pian.
Vaikka on ollut mukavaa olla taas Suomessa, olen ollut hirveän väsynyt nämä kaksi viikkoa. Varmaan, kun ei ole ehtinyt asettua tänne ja kaikki asiat on toistaiseksi sekaisin, en meinaa jaksaa töiden ohella mitään. Eiköhän se siitä tasaannu, kun löytyy se kämppä ja pääsee kunnolla tähän arkeen kiinni.
Tää kirjottaminen ei oikeen luonnistu ---
ja kuviakaan en oo ehtiny laittaa koneelle. Lupaan laittaa kuvat lähipäivinä, kun saan oman tietokoneeni takaisin. Tulossa on ainakin 1-vuotiskuvia ystäväni syötävän suloisesta tenavasta. Lukijani, älkää ihan vielä kadotko..
Nämä pari kuvaa minusta ja moottoripyörästä. Kävin kokeilemassa tuota pyörää, enkä muistanu, että ajaminen on niin mukavaa ! Pyöräkuume nousussa, mutta taitaa siirtyä ainakin seuraavalle kesälle..
