Se fiilis, kun istuu bussissa ja katselee ikkunasta huikeita vuoristomaisemia, turkoosina kimmeltävää merta ja kevätauringon säteitä. Se fiilis, kun pitkän vaelluksen jälkeen löytää kilometrien mittaisen tyhjän kultaisen hiekkarannan. Se fiilis, kun vesisateen yllätettyä istuu luolassa piknikillä ja katselee kun rantaviiva lähenee nousuveden takia. Tai se fiilis, kun on avomerellä purjehtimassa ja merituuli menee luihin ja ytimiin ja samalla aurinko polttaa nenän ja poskipäät suojakertoimista huolimatta.
Se fiilis, että minä elän. Just nyt on hyvä olla tässä, tässä on koko maailma. Tässä leirintäalueen terassituolissa aamuauringon ja kahvikupin kanssa. Muuta en tarvitse.
Ja ne kevätauringon säteet, ne on täällä. Toisella puolen maapalloa. Siksi minunkin kuuluu olla täällä nyt.
On myös niitä fiiliksiä, että leirintäalueen ulkokeittiössä on bussilastillinen juhlivaa porukkaa, eikä jaksa olla sosiaalinen. Ja niitä fiiliksiä, että maksetaan pelkistä sängyistä samanverran kuin thaimaassa luksushotellista. Ja niitä, että illalla auringon laskettua saa lisätä reilusti vaatetta että tarkenee. Mutta ne on toisarvoisia asioita, keskityn mieluummin tähän hyvään fiilikseen.
 |
| maailma on minun |
 |
| ville |
 |
| Onnellinen reppureissaaja |
 |
| onnellisen reppureissaajan ihana matkakaveri |
 |
| tyyppi meinas jäähä nousuveden alle |
 |
| where is Frodo? |
 |
| tää oli parasta |
 |
| kivoja kavereita nää |
 |
| hyvännäköiset merimiehet ottakaa yhteyttä |
Oon aika rakastunu tähän maahan. Ei mulla muuta.
