lentokenttärallia

Tässä tulee teille vähän lentokenttäväsymyspäivitystä. Aletaan kyllästyä näihin lentokenttiin, kun asioista on tehty niin monimutkaisia ja kaikki menee hirveän säätämisen kautta. Meille tuli pieni yllätys Bangkokissa, kun kuultiin että tarvitaan Uuden Seelannin lennolle Aussien kauttakulkuviisumi (siis mikä?!) ja vaan sen takia että meillä on yli kahdeksan tunnin vaihtoaika. Eli joudutaan maksamaan molemmat 100 euroa siitä, että saadaan hengailla Sydneyn kentällä lähes kymmenen tuntia! Kalliita tunteja. Eikä kentältä voi edes poistua ellei ole maksanut lentokenttäveroja (jos ymmärsin asian oikein).

Ehkä oma moka, kun ei tajuttu että lennon vaihtoonkin tarvii viisumin. Ehkä vähän myös Kilroyn moka, kun eivät informoineet lippujen tilauksen yhteydessä tästä.

Lisäys 20.10: Hienoa toimintaa Kilroylta, saamme hyvityksen viisumeista koska eivät olleet hoksannut informoida meitä. Kiitos Kilroy,  kiitos Joni!

Pienten vastustamisten lisäksi vähän on myös haikea fiilis siitä, että Aasian osuus matkasta on jo ohitse. Aika on mennyt ihan liian lujaa, ja reissusta on enää kaksi kolmasosaa jäljellä. Onneksi edessä on vielä paljon kaikkea kivaa!

Aasiasta muistoihin jäi hallittu kaaos, kuuma ja kostea ilmasto, halvat hinnat, hankalat taksikuskit, hymyilevät ihmiset, upeat maisemat ja paljon unohtumattomia hetkiä. Paljon ehdittiin kolmessa  viikossa, mutta liian paljon jäi näkemättä ja tekemättä. Eli sinne pitää vielä palata.

Bangkokissa otettiin parin päivän hengähdystauko ihanaan (ihanan halpaan) hotelliin ennen maanosan vaihtamista. Jättimäisen huoneen terassilta pääsi suoraan uima-altaaseen ja kylpyammeessa pystyi vaahtokylvyn lisäksi pesemään hyvin pyykkiä.

Lentokentillä ollaan vietetty ihan kiitettävästi aikaa, aikaisten aamulentojen takia muutama yökin. Nyt ollaan vielä tämä yö kentällä (tämmöisessä mukavassa reppureissaajien loungessa jossa tyypit nukkuu onnellisena säkkituoleissa) ja sitten ei onneksi lennetä moneen viikkoon minnekkään, nimittäin aamulla alkaa Uuden Seelannin road trip bussilla! 

Löysin hauskannäköisen työpaikan. Taidan lähteä työlomaviisumilla Sydneyyn. :D toivottavasti video näkyy! (Tyyppi vain nojaili moppiin ja meni liukuhihnaa pitkin edestakaisin)

must see Singapore

Singapore parissa päivässä top 3

1. Singapore Zoo

Ei turhaan ole kehuttu yhdeksi maailman parhaimmista eläintarhoista. Eläimiä kirahveista koaloihin, osa vapaana ja osa eristettynä pelkillä vallihaudoilla. Eläimet pystyi näkemään läheltä ja koko puisto oli hieno ja mukava. Lipun hinta n.20€.

Nähtiin silti orankejakin vaikkei päästy Borneon sademetsiin. 

Jäätävä kokoisia lepakoita

Excuse me?

Näitä meni vapaana muuallakin kuin eläintarhassa. Pituus puolesta metristä yli metrinmittaisiin.

Ihan kunnioitettavan kokoinen krokotiili..

2. Marine Bay valoshow ja kaupunkinäkymä illalla

Ehdoton must see. Joka ilta klo 20. ja 21.30 Marine Bay -hotellilla (yksi kaupungin maamerkeistä) näytetään upea valoshow joka täytyy ehdottomasti nähdä Singaporessa. Ihan mykistyttävä. Samoin koko kaupunki valoineen oli illalla ihmeellisen kaunis.

3. Katuruoka-keskukset eli Hawker Centerit. 

Tilaa Chicken Rise (tai jos uskallat, muita singaporen kehuttuja kansallisruokia kuten kalanpääsoppaa tai tomaattirapua) ja istu syömään paikallisten kanssa. Tai nappaa kotipakettiin kuumia kevätrullia paikallisesta grillikioskista. Näissä ruoka on paljon halvempaa kuin ravintolassa, mutta varmasti yhtä hyvää. Valitse koju, jossa on pitkä jono paikallisia!

Singapore oli kuuma, kallis, kaunis, siisti ja turvallinen kaupunki täynnä outoja sääntöjä. Kieltokylttejä oli jokapuolella ja roskaamisesta voit saada sakot. Purkan maahantuonti ja hallussapito on laissa kiellettyä, mutta omaan käyttöön saa avatun pussin tuoda. Tosin sitä pitää jauhaa piilossa hotellilla, muuten voi tulla purkkapirkko antamaan sakot (tai en tiedä niistä purkkapirkoista, mutta jokatapauksessa purkan syöminen yleisillä alueilla on kiellettyä). Eivät tullissa vieneet minun Jenkkipussia, mutta sähköhammasharjaa epäilivät aseeksi. Ja kyselivät onko meillä pippurisumutetta mukana. Saatiin tullimiehet vakuuteltua että sähköhammasharja on ihan turvallinen kapistus ja pippurisumutetta ei kanneta mukana joten päästiin jatkamaan matkaa.

Ps. Chinatown ja Little-India kannattaa myös tsekata Singaporesta.

Ps.  Singaporen lentokentälle ei kannata mennä yöksi. Yksi maailman parhaimmaksi lentokentäksi palkittu Changi ei paljon vakuuttanut, kun porttien sisäpuolelle ei päässyt vasta kuin kolme tuntia ennen lennon lähtöä. Ja porttien ulkopuolella ei ollut mitään, muutama kova penkki (joilla ei saanut nukkua) ja pari ruokapaikkaa. Wi-fi:kin toimi vain yhdessä nurkassa. 

kavereitten kesken KL

KL ei ole lyhenne pelkästään kaupunkilomasta, vaan Kuala Lumpurista. Kunnon kaupunkilomaan kuuluu tietysti kilometreittäin kävelyä, hyvää ruokaa, shoppailua ja vähän nähtävyyksiä. Lenkkarin pohjia ollaan kulutettu kiitettävästi, eksytty pari kertaa, säikähdetty yhtä hullua kotimatkalla ja syöty maailman parhaita donitseja. Ja tietenkin shoppailtu, tosin rajoitetusti rinkan tilavuutta ajatellen.

Löydettiin Airbnb:n kautta upea huoneisto 26. kerroksesta Regalia -nimisestä rakennuksesta, josta näki koko kaupungin mahtavassa iltavalaistuksessa. Ylimmässä kerroksessa oleva uima-allas oli uskomaton! Koko rakennus oli hieno ja tarkkaan vartioitu. Mistään ei päässyt ulos tai sisälle ilman vartijaa, oli ainakin turvallinen olo sisällä.. Kuvia edellisessä postauksessa. Matkasuunnitelmien vaihduttua tosin jouduttiin palaamaan maanpinnalle tavalliseen elämään, ja viimeiset yöt nukuttiin einiinhienossa pahanhajuisessa ikkunattomassa hotellihuoneessa.

Kaupunki on niin iso, että meillä on kulunu päivät lähinnä ihmettelemiseen. Pikku-Intiasta ei löytynyt mitään muuta kuin värikäs maailma; kankaita, hajusteita ja hedelmiä. Chinatown oli mukava iltatorialue, jossa myytiin kaikkea mahdollista koruista hepeneihin ja katuruokaan. Myös Central Market kannattaa vilkaista, jos tännepäin maailmaa eksyy.

Ja sitten löydettiin Imbi. Tai Imbin metroaseman vieressä oleva ostoskeskus, Berjaya Times Square. Sieltä löytyi ihan kaikkea huvipuistosta keilahalliin! Meillä vierähti KL:n vierailusta kaksi päivää pelkästään siellä. Kun ulkona on +34 ja kaupungin pölyt ahdistaa, ilmastoitu ostoskeskus on ihan mukavaa vaihtelua. Neljässätoista kerroksessa riittää kiertämistä, ja kauppojen lisäksi tekemistä ja palveluita löytyy varmasti jokaiselle. Kivana plussana tietysti Malesian halvat hinnat. Shoppailun ja syömisten lomassa käytiin kasvohoidossa ja jalkahieronnassa, tunnin hoito maksoi vajaa 10euroa.

Ei turhaan sanota, että KL on shoppailijan paratiisi! Kaupungista löytyy myös lukemattomia muita jättimäisiä ostoskeskuksia.

Ruoka on tietysti olennainen osa kaupunkilomaa. Ollaan kyllä syöty hyvin, pääasiassa perinteistä aasialaista eli nuudelia tai riisiä erilaisilla höystöillä. Unohtamatta ihania kahviloita ja muita herkkuja. Löydettiin Arnoldsia vastaava ketju, Big Apple Donuts. Herkkusuun taivas! Ja ne ihanat kaloripommit maksoivat vain 50senttiä kappale. Toivottavasti tätä donitsitaivasta ei kovin montaa osu matkalle, tai tulen kymmenen kiloa lihavampana kotiin (taidan kyllä tulla muutenkin).

Kävellen kaupunkia oli välillä hankala kiertää, koska jalkakäytävät saattoivat loppua yhtäkkiä keskelle isoa tietä. Liikenne täällä on ihan hullua ja tien ylittämisessä sai olla vikkelä ettei jäänyt skoottereiden alle. Metroilla pääsi aika kätevästi joka paikkaan ja kertalippu maksoi vaivaiset 20 senttiä. Lentokentältä kaupunkiin pääsee KLIA-express junalla kätevästi puolessa tunnissa. Yhdensuuntainen lippu maksaa n.7 euroa (maksaa puolet vähemmän kuin taksi jolla voi kokemuksen mukaan kestää samassa matkassa jopa kolme tuntia, tästä myös edellisessä postauksessa).

Hintatasonsa puolesta KL oli oikein mukava kaupunkikohde ja sopii oikein hyvin muutaman päivän välipysäkiksi Aasiassa. Nyt hengaillaan lentokentällä tämä yö, ja aamulla jatketaan matkaa Singaporeen. Purkan jauhaminen on siellä kuulema kiellettyä, toivottavasti eivät tullissa vie mun Jenkki-pussia.

Anteeksi tylsä puhelinpäivitys, koska tablettiin ei saanut nettiyhteyttä.

Boat Noodles, paikallinen erittäin suosittu ruokapaikka, listalta tilattiin montaa eri sorttia ja ne tuli pienissä kulhoissa. Erittäin hyvää! Ja aika suloinen tarjoilijapoika jolla tais mennä pasmat vähän sekaisin..

Kauppakeskusessa muutamat liukuportaat..

..ja huvipuisto

muutos matkasuunnitelmiin

Tänään tehtiin yks matkan vaikeimmista päätöksistä. Siltä se ainakin tuntui. Meillä oli varattuna huomisaamulle lennot täältä Kuala Lumpurista Sandakaan, Sabahin osavaltioon. Tarkoitus oli mennä sinne viikoksi, katsomaan orankeja ja seikkailemaan maailman vanhimmissa sademetsissä. Oltiin oltu ihan innoissaan tästä reissusta, kunnes hoksattiin ulkoministeriön matkailutiedote Malesiasta:

Malesia: Vältä tarpeetonta matkustamista Sabahin itärannikolle ja saarille kidnappausriskin vuoksi. 

Etelä-Filippiinien levoton turvatilanne heijastuu Sabahin osavaltion itärannikolle, joka on Malesian armeijan ja poliisin erityistä valvonta-aluetta. Valvonnasta huolimatta alueella on tapahtunut viimeisten kuukausien aikana useampia kidnappauksia. Vältä tarpeetonta matkustamista Sabahin itärannikolle ja Sabahin itärannikon saarille kidnappausriskin vuoksi.

Sabahin ja Sarawakin osavaltiot Borneon saarella ovat malaria-aluetta. 

Suomen suurlähetystö
Kuala Lumpur

(päivitetty 29.9.2015, voimassa kunnes toisin ilmoitetaan)

Hmm. Vältä tarpeetonta matkustamista. Eihän orankien näkeminen ja viidakkoseikkailu ole tarpeetonta. Vai onko?

Ollaan ehditty muuttaa mieltä ainakin sata kertaa. Joku järkevä ääni koittaa pienesti sanoa, että älkää ottako riskiä. Silti välillä tuntuu että kyllä me sieltä selvitään, kerran lennotki on jo varattu. Tämän päivän energia meni täysin tämän päätöksen tekemiseen. Mentiin muka shoppailemaan että saadaan ajatukset vähäksi aikaa muualle kun päätöstä ei tuntunut syntyvän, mutta loppujen lopuksi päivä tais mennä siihen että ajeltiin liukuportaita ylös-alas ja eksyttiin aika monesti jättimäisessä ostoskeskuksessa. Mitään ei ostettu mutta syötiin kyllä hyvin ja käveltiin jalat kipeäksi. Eikä sekään auttanut päätöksentekoa.

Lopullisen päätöksen teki thl:n malaria-kartta. Sabahin osavaltio on malaria aluetta, eikä meillä ole estolääkitystä siihen. Malarian tartuntavaara on siis suhteellisen korkea. Malaria on hengenvaarallinen kuumeinfektio joka tarttuu hyttysten välityksellä. Halutaanko me riskeerata 150 euron lentolippujen ja orankien takia koko loppureissu, jota on kuitenkin vielä 2 kuukautta jäljellä? Ei haluta, vaikka mieli tekis.

Ilman malarian riskiä oltais varmaan lähdetty. Toisaalta en tiedä, olisinko antanut itelle anteeksi jos oltais otettu tietoinen riski ja siellä olis oikeasti sattunut jotain. Loppujen lopuksi vaakalaudalla painoi oma terveys, turvallisuus ja loppumatka. Pahimmillaan oma henki. Onko ne vaan 150 euron arvoisia?  Joten päätettiin, että vaikka tuntuu luovuttajalta, ei oteta tietoista riskiä. Eiköhän tällä matkalla niitä riskejä ja jännitystä ole omasta takaa.

Ehkä ne meidän disneyrahat oli tarkoitettu tähän takaiskuun. Onneksi ollaan tällä reissulla asenteella, että asiat ei varmasti mee kokoajan suunnitelmien mukaan. Joten nyt joustetaan ja keksitään jotain muuta orankien tilalle ja jatketaan hyvillä mielin reissua.

Lohdutukseksi saatiin niin upea sviitti pilkkahintaan KL:n keskustasta aivan mielettömän hienolla kaupunkinäkymällä 26. kerroksesta, että ei tässä paljon ehdi harmittelemaan. Ei tiedetä missä ollaan huomenna tai ensiviikolla, mutta sekään ei oikeastaan haittaa. Ehkä mennään Singaporen kautta takaisin Thaimaaseen, josta jatketaan reissua Uuteen Seelantiin.

Ainiin, mitä opimme tästä? No ainakin sen, että lue tarkkaan ulkoministeriön matkustustiedote kohdemaasta! 

maisemaillallinen kämpän lattialla (purkkinuudelia)

Ps. Ensimmäinen vinkki Kuala Lumpuriin: älä ota lentokenttätaksia. Tai jos otat, vaadi nuori (tai ainakin normaalin oloinen) kuski ja uudempi auto. Meidän kaupunkiloma alkoi loistavasti ensin kolme tuntia myöhässä olevalla lennolla ja taksimatka oli katastrofi. Ajateltiin pelata varman päälle ja ottaa lentokenttätaksi, sillä varmaan pääsee helpoiten ja varmimmin perille. Väärin! Kuskiksi saatiin reppana dementoitunu ukko joka näytti siltä että se on karannu jostain hoitokodista. Ei puhunut englantia eikä tuntunut muutenkaan olevan tällä planeetalla saati kartalla. Auto oli yhtä vanha kuin mies, peräkontti nippusiteillä kiinni ja sisään satoi vettä. Tunnin matka kesti kolme tuntia ja sisälsi aika monta läheltä piti -tilannetta. Mikään kaahari meidän kuski ei kuitenkaan ollut, ajoi neljääkymppiä hätävilkut päällä keskellä moottoritietä. Kyllä meinas kärsivällisyys loppua, kun keskustassa kierrettiin samaa korttelia neljännen kerran eikä oltu lähelläkään määränpäätä. Ihmeen kaupalla päästiin kuitenki perille, ja en oo monesti nähny niin aidosti onnellista hymyä ku sillä raukalla ku sai tehtävänsä hoidettua.

Jos joku kuvitteli tämän matkan olevan vain riippumatossa loikoilua, terveiset täältä! Ei aina niin helppoa, mutta ehdottomasti kaiken säätämisen arvoista. Ja paljon hauskempaa kuin se riippumatossa loikoilu (vaikka se on tietty olennainen osa matkaa).