en minä vielä tiedä

Niin kuin varmaan kaikilla bloggaajilla on jossakin vaiheessa, niin nyt mulla on ollu pitemmän aikaa semmonen olo, etten tiedä mitä kirjoittaisin ja kaikki mistä voisin kirjoittaa, tuntuu jotenkin pinnalliselta. Ja vaikka tämä blogi on mulle ollu aina enemmän kuvapainotteinen, niin tuntuu väärältä laittaa tänne hienoja kuvia hienoista hetkistä, kun elämä on välillä kaikkea muuta kuin hienoa. Mutta toisaalta en osaa enkä halua kovin usein kirjoittaa niistä huonommista päivistä, kun mieluummin kertoisin, mitä kaikkea hyvää on. Se vaan tuntuu kovin ristiriitaiselta, en halua että lukijat katsoo mun lomakuvia niin että miten tuollakin muka kaikki on noin hyvin ja sitten ei kuitenkaan ole. Ja toisaalta just haluaisin niitä hyviä hetkiä ja muistoja jakaa, että niihin voi aina palata silloin kun aurinko ei paista ja elämä näyttää harmaalta.

Kuulumisista sen verran että olen tehnyt isoja päätöksiä, sulkenut ovia ja ajelehtinut. Olen levännyt paljon, ollut kotona ja opetellut arjenhallintaa. Olen vaihtanut maisemaa, käynyt matkoilla ja miettinyt asioita. Kaikki on kesken ja minä olen kesken, mutta se ei haittaa. 

Olen viimeaikoina kirjoitellut paljon ajatuksia runomuotoon, ja tein niille oman blogin. Niin jos tämä blogi alkaa tuntumaan liian pinnalliselta, lisää runokortteja voi löytää facebookista sivulta Elämä on kuitenkin hyvä.

Aurinkoista kevättä, voikaa hyvin!

iloa valoa ja keveitä askeleita

Se oli semmonen 2016. En tiedä mitä siitä pitäisi sanoa. Ehkä kokonaisuudessaan tähänastisen elämäni raskain vuosi, mutta tiedättekö mitä. Minä selvisin siitä. Ja vuodella 2016 oli minulle paljon tärkeää asiaa. Uskon, että 2017 vuodella on valoisammat värit. Ihanaa ja huoletonta uutta vuotta meille kaikille! 

ps. kaikesta sumusta ja tummista väreistä huolimatta olen myös kiitollinen viimevuodesta, oli siellä myös paljon niitä kauniita asioita. Ja paljon rakkaita ihmisiä. Kiitos että olitte osa sitä. 

kun joka päivä en osaa

Tyttö

 tänään onnellinen

 nauraa

 siivoaa

 käy jouluostoksilla

 tapaa ystäviä

 puhuu ja hymyilee

 rakastaa

huomenna aloittaa aamunsa itkemällä

kietoutuu väsymyksen viittaan

ja sumusta huolimatta

nousee ylös

vain siirtyäkseen sohvalle makaamaan

eikä jaksa kiinnostua valokuvaamisesta

vaikka sehän rakastaa sitä

syö unilääkkeitä

aina välillä

ettei yöllä tarvitse pelätä

miettii liikaa elämää

itkee liian helposti

ja kysyy

mikä tilanne

ja mikä on vointi

ja miten minun kanssa pitää elää

kun joka päivä en osaa

eikä se haluaisi myöntää

että on vielä toipilas

Se tyttö opettelee keskeneräisyyden sietämistä ja yrittää ymmärtää että voi olla onnellinen myös silloin, kun ei tiedä mitä tekee ensi vuonna tai millainen vointi on huomenna. Opettelee sitä, että elämä voi olla hyvä silloinkin kun ei tiedä, miten "järjestäisi" elämäänsä tai mistä reunasta sitä korjaisi. Että mieli voisi olla tasapainossa kaaoksenkin keskellä.

---

väsymys on verho

joka vääristää värit

ja näyttää maailmaa kyynelten läpi

se sanoo

ettet pidä niistä asioista

joita ennen rakastit

ettet pysty siihen etkä tähän

ettei sinua

edes kiinnosta

ja jostain sen takaa

pidän kiinni

siitä omasta pienestä äänestä

joka sanoo

että elämä

on kuitenkin hyvä

- milla -

nousen vaikka putoan

se istuu olkapäällä ja sanoo

pysy vain sängyssä

olet huono

ei sinusta ole mihinkään

eivät ne asiat järjesty

ei tästä ainakaan hyvä tule

ei elämä ole reilua

uskon sitä

vedän peiton korviini

ja toivon

ettei kukaan vaadi minulta muuta

ettei kukaan edes huomaa

havahdun

eihän se niin mene

se ei todellakaan mene niin

nousen ylös

pyyhin kyyneleet

irvistän sille

ja sanon

kylläpäs minusta tulee jotakin

kylläpäs elämä on hyvä

kylläpäs

Kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan, se tulee ja sanoo hahaa, etpä onnistu. Eipä tule mitään. Turhaan haaveilet. Mutta oikeasti se ei tiedä elämästä mitään. Se ei usko, että joskus asiat menee pieleen sen takia, että jotain parempaa on tulossa tilalle. Se ei pidä siitä, että asiat järjestyy aina. Ja yleensä ne järjestyy vieläpä paremmin kuin hyvin.

näetkö

Taivas itkee tänään 

niinhän sitä sanotaan

Se suree mennyttä kesää

ja tulevaa pimeää

niin kuin minäkin

Mutta eihän sade ole surullinen,

tuuli kuiskaa

Sehän puhdistaa

ja antaa harmaan

että näkisimme värit

Pimeän täytyy tulla

että näkisimme valon

Ja näetkö

miten aurinko

on jättänyt värinsä

takapihan vaahteraan

Näetkö

Sanoo tuuli

vähän kovempaa

ja nauraen lennättää lehtiä

Ja vielä aurinko

käy meille vilkuttamassa

syystuuli, 

kiitos sanoistasi

kyllä vähän pidän sinusta

vaikka en aina ymmärrä

ja aurinko

kiitos

 että kävit

ystävyys

se on sitä, kun ystävä soittaa tavallisena maanantai-iltana että sauna on lämmin, voi mennä arkivaatteilla ja likaisilla hiuksilla

se on sitä, kun suunnitellaan porukalla yhteisiä juttuja vaikka tiedetään, että seuraavaan kertaan saattaa taas vierähtää vuosi  - ja sitten on sitäkin mukavampaa

se on haikeus jäähyväisissä ja riemu jälleennäkemisessä

ja ennenkaikkea se on sitä, että tietää ystävyyden olevan olemassa, vaikkei nähdä pitkään aikaan

~~ miten voikaan joku, jota näkee ihan liian harvoin, olla silti niin rakas ja läheinen 

ei etäisyys

ei vuodetkaan

ei mikään meitä erota

ja hetken tie

on kevyt kaksin kulkea

ystävyys on kaikkea, kyllä te tiedätte. 

Ystäväni

luulin, etten voisi

enää kirjoittaa ystävyydestä

-siitä on jo kirjoitettu tuhansia sanoja

Sitten huomasin

etteivät ne tuhannet 

muiden kirjoittamat sanat

riitä kertomaan

mikä merkitys teillä on minulle

siksi kirjoitin, minäkin:

olet ystävä kalliimpi

kultaakin

Ps. Älkää vain luulko, että tässä postauksessa on kaikista ystävistäni kuvat. Ei ole, koska siihen olisi mennyt ikuisuus ja tästä postauksesta olisi tullut luvattoman pitkä. sitä paitsi huomasin, että osa ystävistäni (etenkin toisen sukupuolen edustajat) ovat ahkerasti vältelleet kameraa. Älä siis hätäänny, en ole unohtanut sinua vaikket löydä omaa kuvaasi täältä..



kiitos ystäväni, että olette. toivottavasti tiedätte, miten tärkeitä olette (tekin, joita näen ihan liian harvoin). ihanaa ystävänpäivää! 

aika hyvästellä

Taas olen jättänyt hyvästejä

itkenyt ikävästä

vaikken tiedä, mitä ikävöin

Kuin seisoisin laiturilla vilkuttamassa

lähtevälle laivalle

tietäen

että palaa vasta keväällä

Olen kai jättänyt hyvästejä kesälle, ja yritän valmistautua syksyn pimeään. Valmistautua kohtaamaan se suunnaton ikävä jotakin tai jonnekin ja selvitä siitä. Syksy on minulle selviytymistä ja joka kevät kohtaan sen riemun, olen selvinnyt taas, voittanut pimeän. Älkää tulko sanomaan, miten ihana syksy on - tiedän sen. Tottakai syksyssä on omat ihanat asiat, hetkittäin jopa ajattelen pitäväni syksystä. Mutta vaikka rakastan kynttilöitä, takkatulta, tähtiä, kaunista luontoa ja sen tuoksua, se ei vie pois sitä pimeyttä ja ikävää joka saapuu aina uudelleen, joka syksy. Silti joka syksy olen selvinnyt siitä ja aion selvitä tänäkin vuonna.

viimeisiä kirkkaita aamuauringon hetkiä

Niin rakkaiden työkavereiden kanssa käytiin taas mökillä rentoutumassa.

Ja ihanien tyttöjen kans pidettiin saunailta, pitkästä aikaa kaikki koolla. Viime kerrasta taitaa olla aika lailla vuosi vierähtänyt..

Eilen kävin Kokkolassa moikkaamassa ystäviä ja katsomassa perinteisen venetsialais-ilotulituksen. Vielä neljä työvuoroa jäljellä ennen lomaa ja viikon päästä siskojen kanssa hakemaan lisävirtaa Rodoksen auringosta.

ja suurin niistä on rakkaus

Pikkusiskoni meni naimisiin. Hääjuhla oli kerrassaan ihana. Ja siskoni oli kaunis kuin prinsessa.

Avioliitto

lahjana Jumalan

Siinä rakkaasi vierellä tänään

Saatte yhdessä lähteä kulkemaan

käsi kädessä polkua elämän

Aina toistanne kunnioittaen

muista myös anteeksi antaa

Teille kaikkea hyvää toivoen

Isän siunaus perille kantaa

Niin on helpompi matkaansa kulkea

kun on vierellä ihminen rakkain

Saa yhdessä katsoa tulevaan

luottaen huomiseen,

Jumalaan

Onnea yhteiselle matkalle

- milla -