tiistai 20. marraskuuta 2012

Lähellä, mutta silti niin kaukana.


"Piirrän nimes vuorenhuippuihin
 ja kerron muuttolinnuille, 
enkä viereltäni löydä sinua.. "

On kai aika huomioida se tunne, joka kaihertaa mieltä aina välillä
Minulla on koti-ikävä. Ikävä ystäviä, perhettä, ikävä kaikkia rakkaita siellä kaukana. 
Niin ikävä että kyyneleet nousevat silmiin, huomaamatta. Niin ikäväettä mietin, muistetaanko minua vielä - vai onko joku muu täyttänyt jo paikkani. Niin ikävä.

Minulla on kaikki hyvin täällä, ihana perhe ja uusia ystäviä. Saan mahdollisuuden nähdä 
ja kokea uutta. Saan elää. Saan kasvaa,  elää nuoruutta ja samalla olla itsenäinen, aikuinen. Saan tehdä  omia päätöksiä ja miettiä tulevaisuutta. Saan tutustua itseeni, 
miettiä kuka minä olen ja mitä elämältä haluan. Silti se tuntuu välillä niin kovin 
vaikealta, kun tärkein tukiverkosto on niin kaukana.

Tänään itken, koska tunnen ikävää. Itken myös sitä, että olen väsynyt ja minua harmittaa. Harmittaa, että loukkasin jalkani - turhauttaa olla niin avuton, tavallistenkin asioiden tekeminen vaatii niin paljon aikaa ja työtä. Olen väsynyt olemaan reipas, silloinkin kun tuntuu ettei jaksa. Olen väsynyt oppimaan saksaa, tuntuu että olen ihan väärässä paikassa, kun en opi puhumaan sitä niinkuin muut.

Tiedän, että pitäisi olla onnellinen, etten loukannut jalkaani pahemmin. Tiedän, että ehkä viikon päästä en enää tarvitse kainalosauvoja. Tiedän, että vaikka tänään tuntuu pahalta, tykkään silti olla täällä. Huonot hetketkin kuuluvat elämään, tännekin. Mutta juuri nyt saan tuntea näin, saan itkeä, koska tuntuu siltä, saanhan?


3104160003_1_3_csgl7sxu_large
weheartit






















Ikävä, sanana pieni
mutta tunteena niin valtava
se nostattaa kyyneleet silmiin
ja pysäyttää ajattelemaan



Ps. Anteeksi tekstin harmaa sävy. Anteeksi jos kirjoitan liikaa, ei tarvitse jaksaa lukea kaikkea. Minulle blogi on vähän kuin päiväkirja ja samalla voin jakaa ajatuksiani. Kirjoitan tänne huonoista ja hyvistä hetkistä, koska elämä on niitä molempia.


10 kommenttia:

  1. <3 Milla! suurensuuri halaus täältä kaukaa, sua ei todellakaan ole unohdettu! Pää pystyyn, huomenna on takuulla parempi päivä :) ps. meillä täällä muuttohommat käynnissä, täällä oottaa sua koko pannullinen kahvia ja tyttö joka haluaa kuulla sun kaikki kuulumiset kun seuraavan kerran tänne kylmään kokkolaan tuut :) oot ajatuksissa<3 - henna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henna, oot niin ihana, kiitos! <3 Niin huippu kun saat muuttaa, en malta oottaa että pääsen käymään! Sä myös ajatuksissa, tsemppiä muuttohulinoihin. <3

      Poista
  2. <3 ei oo unohettu! Vaikka aika menee kyllä ihan sikanopiaa ja tuntuu ettei ikinä oo yhtäaikaa fb:ssä tai ainaki on jotain muuta just sillon nii ei ehi jutskata. Mutta pärjäile, nii meki koitetaan! <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Kyllä tää tästä, tänään on jo parempi päivä :) Pitää koittaa joku päivä keritä jutskailla <3

      Poista
  3. voi rakas, tiiäkkö kui paljo TÄÄLÄ ikävöidään sua? onneks ei oo enää ku pari hassua viikkoa ja me nähdään taas, et tiiäkkää kuin lujaa aion sua rutistaa ! <3 eikä sun paikkaa oo täytetty, ei kukaan voi täyttää sitä, kukaan muu ku sinä. i miss you, i need you, i love you my sister! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista sanoista, sisko <3 Enää viikko, niin nähdään!!!

      Poista
  4. Milla-rakas. Kuka sut vois unohtaa?! Minäkin täälä ikävöin, voisit tulla jo tänne edes äkkiä käväseen. Odotan jo millon tuut takas tänne meidän luokse! Pärjäile sielä ja NAUTI niin paljon ku kerkeet. :) ♥llä Juulia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juulia! ♥ Niin ikävä sua. Kiitos. Nähdään viimestään maaliskuussa, ellette ehdi sitä ennen tulla tänne!

      Poista