pikkujoulut, paljuilua ja ristiäiset

Huh, kun tämä juhliminen on rankkaa. Viikonlopusta jäi kamala siivo, univelkaa ja hyvä mieli! Vietettiin ihanien työkavereiden kanssa pikkujouluja meillä. Jouluruokaa, paljon herkkuja, paljuilua ja hyvää seuraa. Rakastuttiin siihen paljuun, piti käydä monta kierrosta (vielä aamuyöllä uudestaan, kun normaalit ihmiset nukkuivat). Aion kyllä vuokrata sen joskus uudestaankin. Kiitos ihanat!

Jouluruokaan kuuluu oikea joulukinkku. Ite paistettiin!

... ja tietenkin laatikot

viileä syysilta ja +40 asteinen vesi paljussa 

kiitos, työkaverit.

Niin. Ja minusta tuli pienen pojan kummi. Se pieni on jo nyt niin rakas.

 Lapsen tie on aamun tie,
aurinko loistaa sen yllä.
Minne se kulkee, minne se vie?
Outo se vielä on kyllä.
Kukkien valkoiset tähdet,
hauraat siniset kellot,
laihoa tuoksuvat pellot
kysyvät: minne lähdet?

 Lähden matkalle vaikka en
tiestäni mitään tiedä.
Kuljen rinnalla enkelten,
joilta ei valoa viedä.
Vaikka en tunnekaan matkaa,
keväästä riennän kesään
niin kuin lintunen pesään
lentää ja lentoaan jatkaa.

 Paimen tielleni annetaan,
hän minut tuntee ja johtaa.
Aamu tuo iloa tullessaan,
kauas sen valkeus hohtaa.

Elämä, sana niin suuri
vielä on käsittämättä.
Monta rakasta kättä
lähellä nyt on juuri.

Niilo Rauhala