rakastan niin kauan kun mä voin

kesäpäiviä. ihania vieraita sveitsistä. aikaa koko perheen kanssa. melontaretki lestijoella. mökkielämää, saunomista ja uimista. aurinkoa, lämpöä, ystäviä. niistä on tehty pari ihanaa vapaapäivää. kiitos niistä.

mitä huominen ottaa, antaa

sitä tänään vielä et voi kantaa

eikä ne murheet meihin yllä

se on vapaus joka sinua kutsuu

Miljoonia kysymyksiä

mieleni ajatuksia täynnä

Mitä on tulevaisuus ? 

Kaipaan vielä jotain

jossain tuolla on paikka

jonne kuulun

ainakin taas hetkeksi

En saa jäädä paikoilleen

on mentävä katsomaan

mitä on kulman takana

Ja joku kuiskaa

Älä pelkää,

sillä se on vapaus joka sinua kutsuu

- milla -

(viimeinen lause lainattu jostain!)

jotain näin kaunista

Hyppelehdin metsäpolulla
kuin lapsi

Jännitys kipristelee vatsanpohjassa
hymyilyttää
Uskalsin yksin ! 

Kiipeän ylös vuorelle
ja tunnen olevani maailman onnekkain
Kaikki huolet vei mukanaan jääkylmä vuoristopuro
Kuuntelen tuulta ja eläinten ääniä
kunnioittaen katson jylhiä huippuja

Ja mietin
Miten maailmassa voi olla mitään pahaa
kun jotain näin kaunista on olemassa ? 

- milla - 

Yksin vuorilla, seurana vain muuttolinnut

tuuli

muutama vuorikauris

murmeleita

ja koskemattoman kaunis luonto

Ne oli elämäni kauneimpia hetkiä. Toivon että jokainen voisi kerran kokea saman tunteen kun minä tuolla vuorilla. Sen vapauden, huolettomuuden ja täydellisen onnellisuuden tunteen. Olen äärettömän kiitollinen noista hetkistä. 

pysäyttäisin ajan niihin hetkiin

Lentokentällä 
katselen ihmisiä 
Toiset lähtevät 
toiset tulevat 
Kaikki matkalla jonnekin
 Minäkin

Vieraan kielen puheensorinaa

Muutama takelteleva lause englanniksi

ja hymy

Sanaton yhteisymmärrys

vaikkei ole yhteistä kieltä

Sana sieltä, toinen täältä

Ei haittaa vaikkei kaikkea ymmärrä

Tutut maisemat junan ikkunassa

Kevyt olo, suupielet kohti korvia,

reppu selässä ja matkan päämäärä

vielä tuntematon

Rakkaiden ystävien jälleennäkemistä

naurua, iloa

Voisipa ajan pysäyttää noihin hetkiin

Ajatukset jo seuraavassa matkassa

Kesälomani oli ihana, liian lyhyt, yllätyksellinen ja vallan mukava huolimatta siitä, että olin oikeastaan sairaana koko loman. Luulin pitkittynyttä flunssaa heinänuhaksi, joten en antanut sen hidastaa vauhtiani paljonkaan (ja varmaan siitä syystä syön tällä hetkellä antibioottikuuria poskiontelotulehdukseen ja koitan kovasti parantua)

Matkani alppimaahan oli onnistunut. Ehdin viiden päivän aikana

kyläillä Ranskassa ystävien luona

viettää aikaa sveitsinperheeni kanssa

saada uuden ystävän

käydä lasten kanssa eläintarhassa

hengailla kaupungilla

lenkkeillä tutuilla lenkkipoluilla

viettää päivän itseni kanssa kiipeämällä vuorelle ihan yksin

ja käydä italiassa kahden päivän minilomalla ihanien ystävien kanssa

ZürichZoon Masoala on ihana paikka, siellä voi oikeasti luulla olevansa sademetsässä.

Me päätimme tehdä extempore reissun Italiaan, tällä kertaa suuntana Tremezzo, pieni kylä Comojärven rannalla. Siellä oli pakahduttavan kaunista (ja pakahduttavan). Niinkuin aina Italiassa, mikään ei toimi, mitään ei voi olettaa mistään ja mitä tahansa voi tulla vastaan. Tämä kerta ei ollut poikkeus seikkailujen suhteen, meillä meinas tulla illalla hätä kun ei päästy majapaikkaan. Siellä pimeällä pienellä kujalla rottien juostessa ympärillä (okei nähtiin vaan yks rotta), kahden vihaisen koiran vartioidessa porttimme edessä ja kun mietimme missä yön vietämme, sanoin taas että ei enää koskaan Italiaan.. Monen tunnin säätämisen ja lukemattomien puhelu-yritysten jälkeen pääsimme viimein yöllä huoneistoon, kun pariskunta sattuikin palaamaan kotiin ja viemään koiransa pois meidän portiamme vahtimasta. Onneksi ei jouduttu viettämään koko yötä kadulla, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Ja koska aika kultaa muistot ja jälkeenpäin aina naurattaa kaikki vastoinkäymiset, taidan olla kohta taas etsimässä lentoja Rooman suuntaan..

Siellä oli jotku juhlat ja hienoin ilotulitus ikinä

Pysykäähän linjoilla, tulossa päivitystä myös iki-ihanalta vaellusretkeltäni!

lomapäivitystä ja banaanimustikkalettuja

Ihanaihana loma ! Elämäni ensimmäinen palkallinen kesäloma. Olen ehtinyt viettää juhannusta hyvässä seurassa saunomalla, grillaamalla ja valvomalla aamuun asti. Olen viettänyt aikaa perheen ja ystävien kanssa, niidenkin joita näkee vain harvoin. Olen ollut mehtämökillä hyttysten syötävänä jossain keskellä ei mitään. Olen käynyt juoksemassa, salilla, pelannut rantalenttistä ja palelluttanut varpaani kylmällä hiekalla. Olen nukkunut kolmentoista tunnin yöunia ja sen jälkeen syönyt aamiaiseksi banaanilettuja mustikoiden ja kinuskin kera. Ja olen vain ollut, tekemättä mitään. Kyllä, minä pidän kesälomasta. Vaikka vähän parempaa säätä tietysti toivoisin loppulomaksi. Toivottavasti sveitsissä ei sada vettä ensi viikolla, nimittäin alppimaisemat kuuluvat myös kesälomasuunnitelmiini.

Siinä teille vähän mun lomapäivitystä. Mukavaa lomaa lomalaisille ja muille tsemppiä töihin! 

Milli ja minä tykätään laiskottelusta

Banaaniletut

1 banaani

2 kananmunaa

(maun mukaan vähän kaurahiutaleita, suolaa ja vaniljasokeria) 

Sekoita ainekset sauvasekoittimella tasaiseksi. Paista pannulla voissa tai öljyssä. Yhdestä taikinasta tulee kaksi isoa lättyä. Nopeaa, hyvää ja terveellistä ! Kärsivällisyyttä paistamisen kanssa, hajoaa helposti. Tarjoa esimerkiksi mustikoiden ja turkkilaisen jogurtin kanssa! 

koska banaaniletut on niin terveellisiä, mustikoiden päälle voi vähän laittaa kinuskia

joskus tää elämä on aika mukavaa. varsinkin silloin, kun yhtäkkiä taas muistaa, että on vapaa menemään sinne minne haluaa ja voi ihan hyvällä omallatunnolla keskittyä hetkeksi vain itseensä, sillä eihän kukaan muu voi minun hyvinvoinnistani huolehtia. ja elämä tuntuu kivalta kun huomaa, että ympärillä on tärkeitä ihmisiä, niin tärkeitä että niiden uskoo pysyvän siinä silti, vaikka olisi hetken pois maisemista. utelias minä taas haluaisi lähteä matkalle, jos se arka ja epävarma minä antaisi luvan.

Ahaa, kesä

Pitkän työputken ja kaiken kiireen jälkeen päätin suoda itselleni vapaapäivän. "Pitäisi tehdä" -asioiden lista on edelleen pitkä mutta siirsin sen hetkeksi syrjään ja nautin kesäisestä hellepäivästä. Pakkasin vähän evästä, aurinkorasvaa ja bikinit ja suuntasin mökille. Sain seuraa sisaruksista, ystäväperheestä ja tätin rakkaista pienistä. Kotona vähän jatkoin laiskottelua ja nukahdin nurmikolle.. Onneksi iltapäivän aurinko ei ole ihan niin polttava.

Kamerastani on toinen putki vioittunut, ilmeisesti Kap Verden reissulla. Harmittaa, mutta taitaa olla reissusta jo niin kauan ettei matkavakuutus varmaan enää korvaa. Siksi siis kuvailut jääneet vähemmälle (löysinhän siihenkin syyn - pikkuputkella ei oo ollenkaan niin kiva kuvata)

Kaikesta huolimatta, ihan hyvää kuuluu. Hyvää vaikken ehdi minnekkään tai saa mitään aikaiseksi.

laatuaikaa kummipojan kans