wonderful time in Queenstown

Hyvä seura, kaunis kaupunki ja kiva hostelli. Ihanat aussikaverit, pikkujoulut, vaellusta, rötväyspäivä, extremeä, poreallas, hyvää ruokaa ja paljon naurua, niistä on tehty ikimuistoinen viikko Queenstownissa. Enkä muista milloin olisin viimeksi nauranut niin paljon niin monena päivänä peräkkäin! Nää muistot tuo varmasti hymyn huulille vielä vuosien päästä. Kiitos näistä täydellisistä päivistä tytöt, ootte mahtavia.

kuolleen metsän raja

Läpi harmaan metsän. kuka on vienyt metsästä värin ja äänet?

Kunnon rötväyspäivään kuuluu sänky, pitsalaatikko ja hyvä seura

Näistä pikkujouluista vois tehä perinteen 

Ja me keinutaan

Tassut taivasta kohti, tuli äkkilähtö

Isille onnea ♡

Ps. Laskuvarjohypystä, benjistä ja kiikusta kuvia edellisissä postauksissa.

this is my life and I love it

Huh. Mitä tässä nyt sanois, ihan huikee päivä!

Käytiin vähän "keinumassa" maailman isoimmassa (ja hurjimmassa) keinussa.  300 metriä pitkä ja sisälsi 70 metrin vapaapudotuksen. Oli aika mieletöntä. Musta on tässä reissun aikana löytyny uusia piirteitä. Siis minusta, jolle Powerparkin booster on ollu liian hurja laite ja oon aina vähä pelänny korkeita paikkoja. Ja täällä oisin ihan mielissään menossa tekemään kaikkea hullua.

Videota bloggeri ei jaksanut ladata, mutta jos haluatte nähä miten hullua tuo oli niin AJ Hacket sivustolta tai youtubesta hakusanalla Nevis Swing löytyy makupaloja. Saatiin video omasta putoamisesta ja joka kerta se rupiaa hymyilyttään ja ottaa vähä mahanpohjasta ku sitä kattoo.

Ja nää kaks hurjapäätä hyppäs oseanian korkeimman benjin 134 metristä. 

Herra Tossavainen vielä tallessa ja mukana kaikessa

This is my life and I love it.

skydiving

Hehkutusvaroitus, tekstiä kirjoittaa typerästi hymyilevä tyttö joka on just kokenu maailman siisteimmän jutun.

Hyppäsin lentokoneesta. Ihan oikeasti. Ja nyt oon ihan endorfiineissa, kestohymy naamalla. Sanaton. En pysty ikinä kuvailemaan sitä tunnetta, miltä tuntui istua lentokoneen oviaukossa jalat ulkona neljän kilometrin korkeudessa. Tai miltä tuntui vajaan minuutin vapaapudotus, osittain pää alaspäin. Maailma pyöri silmissä ja korvat meni lukkoon. Tai miltä tuntui leijailla ilmassa kun varjo aukesi. Miltä tuntui lentää. Puhumattakaan miltä tuntui lentää niissä maisemissa, vuorien ja järvien yläpuolella. En ikinä unohda sitä.

Se oli jo oma kokemus, kun noustiin pienkoneella vuorien yläpuolelle. Me kuusi (me kolme ja meidän kanssahyppääjät) mahduttiin juuri ja juuri pienen koneen lattialle istumaan. Niin, siis kävin hyppäämässä tandemhypyn laskuvarjolla. Hyppäsin yhdessä kokeneen laskuvarjohyppääjän kanssa ja kaikki sujui hienosti pehmeää laskeutumista myöten. Oltiin älyttömän onnekkaita, sillä oltiin päivän ainoat hyppääjät koska tuuli oli yltynyt liian kovaksi. Mun kanssahyppääjä oli niin turvallinen tyyppi, etten sekuntiakaan epäröinyt luottaa henkeäni vieraan ihmisen käsiin. Ja hengissä selvittiin, paljon hymyä ja yhtä mieletöntä kokemusta rikkaampana.

It was awesome. Muuta en osaa sanoa. Jos ikinä saatte mahdollisuuden tähän, älkää jättäkö sitä käyttämättä.

Minä: I'm sorry because my english is not so good.

Hyppykaveri: You don't need speak english, you only must be like a banana.

Puhuin vähemmän ja keskityin olemaan banaani. (lentokoneesta ilmaan lähtiessä piti taivuttaa päätä ja jalkoja taakse, eli leikkiä banaania)

Tästä riittää iloa pitkäksi aikaa. Saatiin video ja kuvat hypystä ja ollaan naurettu ihtemme kipiäksi niille. Jos joku tuntee itsensä liian kauniiksi tai IT on turhan korkealla, laittakoon lentäjänlakin päähän ja vapaapudotukseen niin loppuu se hyvänolon tunne :D en tienny, että ihmisestä voi  oikeasti saaha niin järkyttäviä kuvia. Hekotan joka kerta ääneen niitä katellessa.. tässä iiseimmät ilmeet teidän iloksi.

bussilla Uudessa Seelannissa

Tämä maa on aivan uskomaton. Luonnon monimuotoisuus ja kauneus on ylittänyt tuhatkertaisesti kaikki odotukset. Nyt tiedän, mitä tarkoittaa kun sanotaan että maisema on "henkeäsalpaava". Nimittäin näissä maisemissa kyllä välillä henki salpautuu. Monesti on tehnyt mieli nipistää itseäni, että olenko oikeasti hereillä ja tässä. Onko tällaista oikeasti olemassa. Ja lähes joka päivä saadaan kokea uudelleen samat tunteet. Ihmeellinen (ja minun silmissäni vielä täydellinen) maa, kaikki kätevästi pienessä paketissa: vuoret, meri, valkoiset paratiisirannat, lumiset vuoristot.. Älkää rikkoko mielikuvaani täydellisestä maasta, jonka ainut huono puoli on se että se on liian kaukana kotoa. 

Christchurch - Kaikoura - Picton - Marahau/Abel Tasman - Westport - Franz Joseph - Wanaka - Queenstown - MT Cook/Aoraki - Rangitata - Kaikoura - Wellington - Auckland

Reittimme Uudessa Seelannissa. Kierretään maata Strayn bussipassilla, joka varattiin Kilroyn kautta. Vaikka vapaus reitin muuttamisesta puuttuu, tämä oli huomattavasti stressittömämpi vaihtoehto kuin oma auto. Reitti on valmiiksi suunniteltu, mutta liikkumisaikataulun voimme vapaasti päättää fiiliksen mukaan.

Nyt ollaan Queenstownissa, saatiin tänne ihania vieraita Australiasta. Aika menee liian nopeaa hyvässä seurassa ja elämä tuntuu aika mukavalta.