maanantai 17. kesäkuuta 2013

Vaeltamassa

"Ei, taas viikonloppu Zürichissa! Eikö me nyt OIKEESTI lähetä minnekkää reissuun?! "  - itse kirjoittajan suusta kuultua..

Ei me lähetty minnekkää reissuun. Lauantaipäivä meni torilla, kaupungilla ja puistossa, nautittiin hyvästä ilmasta. Tai muut nautti, minä niiskutin ja nautin ihan vähän. Ihan järkyttävä heinä-allergia, kuulema täällä ei oo moniin vuosiin ollu niin korkealla heinäpitoisuudet ku nyt, ja minähän siitä kärsin aivastelemalla ja niiskuttamalla. Ja tukkoisella ololla. En muista, milloin ois ollu heinänuha näin pahana, ei auta lääkkeet ei mitkään. Että nauti siinä kesästä täysillä, niimpä. Joka ikinen talvi ootan kesää. Ja joka ikinen kesä muistan että ei tää ollukkaa niin kivaa.. 


Mutta sunnuntaina laitettiin heti aamusta lenkkarit jalkaan ja lyhyen junamatkan jälkeen lähettiin kiipeämään, ylös ylös vuorelle ! Muutaman tunnin kiipeämisen jälkeen, jalat maitohapoilla päästiin huipulle paikkaan Etzel Kulm. Voittajafiilis, varsinki niiden viimeisten 800 puuportaan jälkeen ! Huipulla nautittiin auringosta, syötiin jäätelöä ja otettiin nurmikolla pikkupäikkärit (siitä todisteena kamalat rusketusrajat urheilutopista..)

Alastulomatka ei ollukkaa ihan niin yksinkertainen. Päätettiin mennä vähän eri reittejä ku tullessa, ja ne "vähän eri reitit" oli hieman pidempiä.. Muutaman oman oikaisun jälkeen oltiin taas reitillä, mutta kohta wanderweg-kyltti (vaellusreitti) osoitti ensin pellolle, sitten pienelle kinttupolulle metsään. Yhtäkkiä tajuttiin seisovamme keskellä lehmäaitausta, piikkilanka-aitojen ympäröimänä! Alaspäin oltiin kuitenki tultu ja niin vaikeakulkuista maastoa, ettei haluttu kääntyä takaspäin. Aikamme pellolla rämmittyä ja aitojen yli hypittyä löydettiin taas polku, joka vei paratiisiin, kirsikka-sellaiseen. Kymmeniä kirsikkapuita täynnä punaisena hehkuvia ja niiin herkullisia kirsikoita. Syötiin mahat kipeäksi ja pihistettiin vähä matkaevääksi. En tiiä tuleeko mahanpuruja niistä vahingossa nielaistuista kirsikankivistä vai siitä, että ne on varastettuja (ei me tiietty kenen ne on ku oli keskellä vaellusreittiä).. 

Kirsikkatarhan jälkeen löydettiin ah viimeinkin bussipysäkki! Alastulomatkaan oli menny tuplasti enemmän aikaa ku ylös mennessä, oli jo melkein ilta! Kyllä oli väsyneitä mutta onnellisia vaeltajia päivän päättyessä. Ihan huikea päivä, kiitos tytöt. 

Moottoripyöriä, minäkin olisin halunnut olla mukana ajamassa tuola ! 

Yli peltojen


jos joku ei usko että niitä oli yli 800, voi mennä ite laskemaan





aika onnellinen











kiivettiin yli piikkilanka-aitojen




Ps. Täällä on kunnon helteet. Oon tänään jo kerenny käydä järvessä ja ottaa rannalla aurinkoa.

















PPS. TJ 10 ! 

4 kommenttia:

  1. Aivan tosi ihania kuvia! <3

    Mikä kamera ja objektiivit sulla muuten Milla olikaan? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Milja! <3 Mulla on Nikon d3100 ja tällä hetkellä käytän vaan pitkää putkea, 55-200mm.

      Poista
  2. Auts Milla sulla on ihan liian ihania kuvia täällä! Onnistuit just synnyttään mussa kaipuun takas alppimaisemiin.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päikki.. Tiiäkkö et mietin tuola että oisitpa mukana! :)

      Poista